Amy/Bradly

Voin alottaa jos haluut? Vai kuinka mennään?

alota vaan

Amy seikkaili koulun lähettyvillä ihan hukassa ja ynähteli hiljaa. 'missä helvetissä se solu on...?' Amy ajatteli ja katseli ympärilleen suuri urheilu kassi olallaan ja vetolaukku toisessa kädessä. Nähdessään koulun kartan suuntaa sen luokse ja pudottaa suuren kassin maahan. "perkele.." Tyttö mutisi itsekseen ja tutki karttaa.

[kirjottelen vähän pitemmänpuoleisesti, toivottavasti ei haittaa ]

Bradly oli juuri käynyt hakemassa tulevasta koulustaan avaimet solukämppäänsä, tuo pyöritteli sitä tietämättä oikein mihinkä sitten suunnistaa. Hetken aikaa tuo kiertelikin etsimässä oikeaa asuntoa, kun sen viimein löysi. Bradly puristi huulensa tiukasti yhteen mietteissään, mutta päätti lopulta uskaltautua avaamaan oven. Oven avauduttua, tuo laski matkalaukkunsa lattialle ja kävi pikaisesti katseellaan läpi asunnon. Ihan kiitettävästi tilaa, ja valoa. Varsinkin valoa, jota suodattui suurista ikkunoista. Kelpasi siis enemmän kuin hyvin. Käveltyään hetken ajan ympäri asuntoa, tuo totesi olevansa paikalla ilmeisesti ennen tulevaa kämppistään. Juotuaan lasillisen vettä, tuo lähti etsimään huonettaan. Tai oikeastaan huoneita, joista yhden valikoisi itselleen. Sen hän itseasiassa löysikin melko nopeasti, jättäen sinne sitten laukkunsa.

Sitten Bradly avasi ikkunansa, sillä täällä oli tuhottoman kuuma. Sellaista se oli näin kesällä. Bradly piti muutenkin kesäisin ikkunoita auki, sillä rakasti herätä linnunlauluun. Ikkunasta avautuvan maiseman ei voisi sanoa kuuluvan maailman kauneimpiin käsittäessään lähinnä muita samanlaisia tiilitaloja, kuin tämäkin oli ja lehtipuita.

[Eii haittaa mullaki saattaa tulla pidempii väliillä ja joskus ei vaan inspaa ]

Amy oli edelleen ihan hukassa tuijottaessaan karttaa. "Siis mitä... mä oon tossa.. ja.. tonne.. sit... hä?" Tyttö mutisi itsekseen ja katseli karttaa. Hän ei ole kovin hyvä karttojen kanssa. Hän vilkaisi suuntaan jonne hänen pitäisi lähteä kävelemään ja päätti ottaa riskin, vaikka laukut painoivatkin kuin synti.

Pian, tai no, hänen mielestään pian, Amy löysi oikean asunnon ja avasi oven. "h-haloo?" tyttö huhuili ovelta hiljaa ja astui sisään. "t-tuota.. O-onko täällä ketään?" Amy huhuili arkana ja sulki oven perässään. Kengät ainakin eteisessä ja lasi keittiössä. Toinen kämpän huoneen ovista oli hieman raollaan, joten luultavasti se oli varattu. Amy suuntasi suljetun oven luokse ja avasi sen. Ihan kiva huone, mukavan kokoinen. Hän raahasi laukkunsa sisälle ja avasi itsekin ikkunansa, kävellen sitten keittiöön huokaisten helpotuksesta, kun pääsi laukuistaan eroon. "viimein..." Tyttö sanoi heleällä helpottuneella äänellä.

[sama ]

Eteisestä kuuluva ovenavatuminen ja ujo huhuilu sai Bradlyn säpsähtämään, ilmeisesti hänen tuleva kämppiksensä oli juuri saapunut paikalle. Hetken ääntä kuunneltuaan, tuo kurtisti kulmiaan. Oliko hänen kämppiksensä.. tyttö? Tästähän voisi tulla mielenkiintoista.. ''Täällä ollaan'', Bradly sitten vastasi huhuilijalle vähän epävarmasti tullessaan ulos huoneestaan. Tyttö oli kuitenkin ilmeisesti jo löytänyt tiensä huoneeseensa, minkä Bradly päätti varmistaa vilkaisemalla nopeasti raollaan olevan huoneen ovesta sisään. Joo, siellähän se.. Uskaltaisikohan tuota häiritä? No, ehkä odotan vaikka olohuoneessa, jossa vielä toistaiseksi ei ollut kalusteen kalustetta. Tyttö voisi tulla esittäytymään kunhan näkisi sen itselleen parhaaksi.

Amy säikähti kuullessaan matalamman äänen ja kurkkasi ovensa raosta varovasti. Vaalea pitkähkö poika. Hm. Saa nähdä miten käy.

Amy purki tärkeimmät tavaransa pöydälle, läppärin, koulukamat ja kirjoja. "huh.." tuo huokaisi hiljaa ja astui huoneestaan ulos. Amy vilkaisi olohuoneen suuntaan ja veti syvään, siis todella syvään henkeä. "h-hei.. " tuo sanoin hellällä äänellä hieman hiustensa taakse piiloutuneena. "öhm.. Olen... A-Amy.." Amy sanoi ojentaen kätensä todella varovasti poikaa kohti.

Kovin pitkään ei tarvinnut Bradlyn autiossa olohuoneessa odottaa, kun kuuli taas sen ujon äänen esittäytyvän. ''Bradly moi, eikä sun tarttee ujostella, mä en pure'', tuo sitten sanoi naurahtaen toiselle ja tarttui puristamaan hellästi toisen kättä. ''Haluutko istuu tähän lattialle mun seuraks, vai seisotko mielummin? Huonekalut ei näköjään oo vielä saapunu..'' Bradly sitten selitti huolettomasti toiselle ja mietti millaisetkohan huonekalut tänne tulisi. Toivottavasti ei mitään kamalan rumia tai Bradly vaikka käyttäisi omat rahansa siihen, että ostaisi jotain silmää miellyttävää. Sitten kunhan siis alkaisi saamaan jostain rahaa, muutakin kuin opinto- ja asumustukea.

Amy ynähti hiljaa pojan lausetta ja mulkaisi tuota otsiksensa alta viileästi. Tyttö istui sitten lattialle pienen matkan päähän Bradlyksi itsensä esitelleestä pojasta. "Asia ymmärretty, mutta minkäs minä sille voin.." Tyttö jatkoi samalla heiveröisellä äänellä, ja suki hiuksiaan sormillaan.

"jos tänne tulee ihan kamalat huonekalut, hirttäydyn kaulahuiviini..." Amy mutisi periaatteessa itselleen, mutta tarpeeksi kovaa jotta Bradlykin kuulisi sen.

[meen nyt nukkuu ^^ öitä ja aamuseen? ]

Amyn vastauksen kuullessaa, Bradly hymähti hieman huvittuneen ja kohotti sitten kasvoilleen vinonpuoleisen hymyn. ''No ei se mua haittaakkaan, senkus oot ujo, jos siltä tuntuu'', tuo sitten lausahti ja vei kätensä rennosti niskan taakse, jonka jälkeen naurahti tytön kommentille huonekaluista. ''Samaa mieltä, vaikken omistakaan kaulahuivii.. voin varmaan lainata sit sulta? Ei sentään, jos tänne tulee jotain huonekaluhirvityksiä, käytän ensimmäiset tienaamani rahat siihen, et tästä tulee asuttavannäkönen. Saat sä toki lähtee mukaan sisustusostoksille, jos haluut.. millon niitten huonekalujen pitäs muuten tulla?'' Bradly sitten kysyi toiselta. Hänelle itselleen oli jo tullut selkeä visio päähänsä siitä, mitä mihinkin sijoitettaisiin. Toivottavasti siis remonttimiehet suostuisivat vain jättämään ne huonekalut jonnekin ja antaa Bradlyn hoitaa niiden paikoillelaittamisen.

[Juu asia pihvi! Nuku hyvin, mie vastaan vielä nii jatka sie aamusella! ]

Amy puri hampaansa yhteen ettei kivahtaisi. "luultavasti tässä päivän mennessä" tyttö mumisi hampaidensa välistä ja katseli ikkunasta ulos. Amy vilkaisi Bradlyä ja tuhahti hiljaa. "mikä sinä olet miehiäsi? Harrastatko mitään? PIdätkö jostakin?" Amy kysyi, tahtoakseen tuntea kämppiksensä jonka kanssa kuitenkin asuisi noin kolme vuotta ainakin.. Tuskinpa siitä muuta kehittyisi...Niinhän?

Amyn mumina herätti Bradlyn ajatuksistaan. ''No hyvä, en ois kovin pitkään jaksanukkaa istuu lattialla'', tuo sitten virnisti toiselle, mutta virnistys kuoli melko nopeasti tytön ilmeen nähtyään. ''Tykkään laittaa ruokaa..'' tuo sitten vastasi toiselle hiljaa ja nousi seisomaan kävelläkseen yhteen monista olohuoneen ikkunoista. Hetken ajan tuo pureskeli mietteliäänä huuliaan ja arpoi uskaltaisiko toiselle vielä puhua, päätyen sitten lopulta vilkaisemaan edelleen istuvaan tyttöön. ''Entäs ite?'' tuo sitten kysyi varovasti.

Amy kohotti siniset silmänsä Bradlyyn ja räpäytti silmiään nopeasti. "Tykkään lukea, soittaa pianoa ja laulaa.. Olen esiintynyt parissa juhlissa..." tyttö mumisi ja näpräsi hiuksiaan hieman. "Saatkin sitten laittaa meille ruoat, ja syömme yhdessä, kunhan tänne tulee joku ruokapöytä." Amy sanoin päättäväisesti ja nousi ylös ja käveli toiselle ikkunalle. "toivottavasti se kelpaa sinulle.." Amy sanoi, eikä edes perjaatteessa kysynyt.

Amy tykkäsi siis lukea, soittaa pianoa ja laulaa? Näinköhän toinen haluaisi tänne pianon? Mikäli Amy oli hyvä soittamaan, se ei haittaisi, muussa tapauksessa.. toivottavasti ei. Bradlyn veli, ei tosin biologinen, oli harrastanut viulunsoittoa, ja ennen kuin hän oli sen oppinut kunnolla, sitä oli ollut tuskaista kuunnella. Ei enää koskaan, kiitos. Mutta jos kerta toinen oli joskus esiintynyt juhlissakin, ei tuo varmaan ihan paska voisi olla, näin 'kauniisti' sanottuna. ''Mikäs siinä, mut ensin pitää käyä kaupassa ostamassa tarvikkeita.. oisko toiveita?'' Bradly sitten kysyi toiselta ja uskaltautui taas hymyilemään.

Amy tarkkaili Bradlyä hetken ja kohautti harteitaan. "No ainakin tarvitsee perus ruokatarvikkeita, vai ajattelitko kynsiäsi syödä..?" tyttö naurahti hiljaa ja pyöritteli hiuksia sormissaan. "Ei sinänsä mitään toiveita.. Oletko hyväkin kokki? Ja haluan tänne väriä, tämä kämppä on.. hm.. tylsä.." *mumisee ja vilkaisee ulos. "Tiedätkö onko täällä jotain musiikki huonetta jossa on hyvin eristetyt seinät?"

Amyn toteamus ruokatarvikkeista sai Bradlyn hymähtämään. ''Kappas vaan, en ois arvannukkaa.. Tarkotin nyt sitä, et MITÄ ruokaa haluut? Jotain keittoo vai pastaa vai mitä? Ja en, en meinannu kynsiä syödä. Ootpas hulvaton'', Bradly sitten naurahti hyväntahtoisesti toiselle ja alkoi rakentamaan mielessään kauppalistaa. Ainakin öljyä, sitä tarvittiin aina, maitokaan ei varmasti olisi pahitteeksi.. ja leipä, se säilyi melko pitkään ja kävi paremman puutteessa ruoalle kuin ruoalle. Sitten tietysti vihanneksia, kuten porkkanoita ja tomaattia, niin ja kurkkua. Sitä voisi pistää myös leivän päälle. Hedelmistä vaikka banaaneita, omenoita ja sitruunaa, jota voisi käyttää sitten mausteenakin. Katsotaan sitten mitä muuta löytyy.

''No enhän mä osaa ite arvostella itteeni luotettavasti, tottakai mä omasta mielestäni oon hyvä. Paras kaikista itseasiassa, mut vastahan sit sun mielipide ratkasee oonko hyvä vai en'', Bradly sitten totesi toiselle naurahtaen epävarmasti ja nyökkäsi sitten osoittaakseen olevansa samaa mieltä kämpän värimaailmasta. ''Jep, saakohan näitä seiniä maalata?'' Bradly sitten kysyi lähinnä itseltään, mutta voisihan Amykin siihen tietysti vastata halutessaan. Tytön seuraavan kysymyksen kuullessaan, tuo kohautti olkiaan.

''Ei niin mitään aavistusta'', tuo sitten vastasi pudistellen päätään.

Amy mulkaisi poikaa jälleen kerran ja käveli ympyrää tyhjässä olohuoneessa. "Pastaa, se on kevyttä jollain tasolla.. ja vihanneksia.." tyttö mutisi ja kohautteli pienesti harteitaan. "kaikki on hyvin kunhan sitä voi syödä enkä saa mitään ruokamyrkytystä. Tarvitsetko apua kauppaan?" Amy sanoi ja katsoi Bradlyä kysyvästi.


Kuullessaan vastauksen tuo virnisti. "Maalataan vaikka henki lähtisi, olen hyvä puhuja.. Saan kyllä mielet käännettyä huoneen maalaamisesta" Tyttö sanoi ylpeästi ja mumisi. "no jaa.. hmh... Hienoa.. pitää siis lähteä seikkailemaan, älä ihmettele jos en tule illalla takaisin olen luultavasti eksynyt tai raiskattu ja hakattu.." Amy mutisi ja käveli pienehköön keittiöön.

Bradly pureskeli taas huultaan mietteissään ikkunasta tuijotellessa ja vilkaisi pikaisesti taakseen kuullessaan levottomia askelia. Amy kiersi ympyrää.. minkä ihmeen takia? ''Eli pastaa ja vihanneksia, mitä kaikkii vihanneksii haluut? Mun listalla on jo porkkanat, tomaatti ja kurkku. Sit siellä on myös öljy, maito, leipä, banaanit, omenat ja sitruuna'', Bradly sitten selitti mielessään tekemäänsä ruokalistaa. Mitä muuta voisi tarvita.. Jos tekisi ruoaksi vaikka kanapastaa, silloin listalle pitäisi lisätä myös mausteita ja kermaa, niin ja tietysti kanaa. Jos sitä tekisi kerralla sen verran paljon, että siitä riittäisi mahdollisesti tulevillekin päiville, voisi ottaa vaikka kaksikin kanasuikalepakettia. ''Käykö sulle kanapasta? Ja mulle se on ihan sama, tuu jos haluut, mut en mä pakota'', Bradly sitten selitti ja meni huoneeseensa kaivelemaan kukkaroaan esille.

Toivottavasti ne huonekalut olisivat heidän paluuseensa mennessä jo tulleet, siis heidän tai hänen itsensä, riippuen nyt siitä minne Amy päättäisi matkaansa jatkaa. ''No hyvä, mitäs värii haluisit?'' Bradly sitten kysyi toiselta palatessaan huoneestaan. ''Haluutko mahollisesti mun sit tulevan mukaan ettii sun kaa sitä musiikkihuonetta?'' Bradly sitten vielä kysyi toiselta ennen eteiseen menemistään.

Joko se oli epäsuora vihjaus siitä, että Amy kaipasi seuraa etsintäreissulleen, tai toinen oli oikeasti melko marttyyriluonne.

Amy mietti hetken. "Se käy ihan hyvin, en olekaan syönyt aikoihin sellaista herkkua.." Amy hymyili ihan pienesti. "Kyllä minä voin mukaan tulla, jos tarvitset apua jossakin, asumme kuitenkin yhdessä täällä joten... niin" Amy naurahti hiljaa ja katsoi Bradlyä.

Viimeisen kysymyksen kuultuaan tuo veti syvään henkeä ja siristi silmiään hieman. "Vittuiletko sinä minulle, Bradly?" Amy kysyi astuen aivan pojan nenän eteen. "Tule vain, ellet halua etsiä minua yöllä metiköstä.. En osaa liikkua täällä enkä pidä uusista paikoista iltasella.. varsinkin jos on pimeää. Ties millaisia ihmisiä täällä liikkuu" Amy tuhahti ja kääntyi hitaasti ympäri. Tyttö kumartui ottamaan taskustaan pudonneen puhelimensa lattialtaan ja tutkaili sitä hetken.

Amyko ei ollut aikoihin syönyt sellaista HERKKUA? Kanapastahan oli maailman tavallisimpia ruokia ja kuului samaan luokitteluun lihapullakastikkeen ja perunamuusin kanssa, ainakin Bradlylle. No, eihän siinä tieytysti jos se häntä miellyttäisi. Tekisipähän hyvä vaikutuksen. ''No, saat auttaa valikoimaan ittees miellyttäviä ruoka-aineita ja kantaa tavaroita. Mä voin tällä kertaa maksaa, ellet sitte iha välttämättä sitä ite haluu tehä'', Bradly sitten sanoi toiselle virnistäen. ''En'', Bradly sitten vastasi toiselle hämillään tuon tullessa miltei iholle. Onneksi Amy kuitenkin perääntyi hetken päästä. ''No enpä oikeestaan, en tykkää metsistä.. varsinkaan yöllä, oon enemmän kaupunkilapsi'', Bradly sitten vastasi mietteliäänä. Amy oli kyllä ihan oikeassa, täällä voisi olla vaikka minkälaista porukkaa. ''No, mennäänks?'' Bradly sitten kysyi toiselta vedettyään harmaat tennarit jalkaansa.

[Sori mää painuin jo nukkuun eile ko oli vähä jo silmät ristis ]

Amy katsoi nyt Bradlyä tarkemmin päästä varpaisiin ja hymähti hiljaa itsekseen, ehkä hieman tyytyväisenäkin. "Hyvä niin.." Tyttö sanoi ja veti omat vanssinsa jalkaansa ja mietti hetken. "muistathan varmasti kaiken, ettei tarvitse mitään.. paperillista ostoslistaa?" Amy kysyi ja katsoi Bradlyä hetken.

Amy naurahti Bradlyn lauseelle huvittuneena. "olen samaa mieltä tuossa asiassa, kylläkin.. " Amy sanoi hieman lempeämmällä äänellä ja veti hupparin kengät nauhat kiinni, etteivät ne aukea matkan varrella. "noniin, mennään sitten"

[no ei todellakaan haittaa, mun pitää ruveta itekki nukkuu paljon aikasempaan, ku alkaa se leiri kohta. Sit mä en kyllä kerkee vastailee viiteen päivään, yritä kestää]

Oven auetessa, Amy kyseli kauppalistasta ja sai Bradlyn huokaamaan vähän turhautuneena. ''Muistan muistan, mulla on hyvä muisti'', tuo sitten vastasi toiselle virnistäen, jonka jälkeen nyökkäsi ja lähti etenemään ulos. ''Satutko tietää missä tällä on kaupat?'' Bradly sitten kysyi toiselta käveltyään jonkun matkaa pientä puistopolkua, joka ei näyttänyt vievän minnekään. Puut vain lisääntyivät, mutta muuta eroa ei sitten ollutkaan.

[ Juu enköhä mie pärjää mikä päivä se alkaa nii osaan varautuu XD ]

Amy katseli hetken ympärilleen ja pudisti päätään. "en todellakaan ei mitään hajua.." Amy naurahti hiljaa ja käveli heti Bradlyn takana.

Jonkun matkaa käveltyään kompuroi kiveen ja kaatuu suoraan Bradlyä päin kiljaisten pienesti ja puristaen silmänsä kiinni pelästyneenä.

[ti ]

Bradly huokaisi Amyn vastauksen myötä, mutta naurahti sitten tajutessaan heidän ilmeisesti eksyneen jo nyt. No, onneksi tässä olisi monta vuotta aikaa opetella.. Bradlyn ajatus kuitenkin katkesi kuin seinään hänen kuullessaan takaansa kiljaisun. Tuo kerkesi juuri sopivasti kääntymää tarkoituksenaan kysyä mitä oli tapahtunut, mutta kääntymisen tarkoitus muuttui kun hänen pitikin pitää kompastunut Amy pystyssä. ''Ei mitään paniikkii, sain sut kiinni'', Bradly sitten lausahti toiselle hiljaa virnistäen.

[okei no mie lähenki silloi Tampereelta, enköhä mie elossa pysy! ]

Amy takertui Bradlyn paitaan olkapäistä ja tuijotti tuota silmiin edelleen hieman säikähtäneenä ja yllättyneenä. "ohhoh.. t-tuota.. Anteeksi" Amy mutisi ja haki jalat alleen. "onneksi et kaatunut.. olisit vaikka voinut lyödä pääsi kiveen tai muuta..." tyttö mutisi hieman suoristaessaan lantiolta noussutta t-paitaansa. "anteeksi vielä" tuo jatkoi hiljaisena, posket heloittaen punaisena.