Amy/Bradly

Amy riisui omat punaiset tennarinsa ja jätti ne nätisti eteiseen. Bradötn kysellessä oliko hänellä nälkä, tyttö mietti hetken kunnes nyökkäsi. "on juu vähän.." Tuo sanoi ja asteli keittiöön kurottaen tiskikaapista lasin käteensä, täytti lasin vedellä ja hörppäsi pohteliaan oloisena.

"minä... Käyn tässä välissä suihkussa" tyttö sanoi ja laski lasinsa tiskipöydälle. Amy asteli huoneeseensa ja otti pyyhkeen kunnes kipitti kylppäriin, jossa riiaui itsensä paljaaksi ja asteli lämpimän valuvan veden alle.

Tyttö pesi itsensä tarkasti ja jäi vielä nauttimaan ihanan lämpimästä vedestä joka valui selkää ja rintaa ja käsivarsia ja reisiä pitkin.

Amyn nyökätessä sen merkiksi että hänellä oli nälkä, Bradly nyökkäsi tuolle vielä itsekin vastaukseksi, keskittyen sitten kaivelemaan taas niitä keittiönkaappeja joissa tällä kertaa oli jopa jotain sisältöä. ''Käykö sulle Amy kasvissosekeitto? En keksi tähän hätään nyt mitään muutakaan ku unohettiin näköjään jauhelihakin et ois voinu tehä vaikka siitä jotain'', tuo sitten kysyi kääntäessään päätään vesilasiaan hörppivään Amyyn. ''Juu mee vaan, käyn sit sun jälkeen et jätä lämmintä vettä mullekkin. Yritän tehä ruoan sillä välin valmiiks'', Bradly vastasi toiselle tuon ilmoittaessa menevänsä suihkuun laskiessaan samalla hanasta vettä isoimpaan kattilaan mikä vain tämän asunnon varusteluihin sattui kuulumaan. Ei sekään mikään erityisen iso ollut, mutta välttäisi ihan hyvin kahden ihmisen annoskoolle.

''Ethän sä muuten oo millekään allerginen?'' tuo sitten yhtäkkiä huudahti alkaessaan pilkkomaan jääkaapista löytyneitä kasviksia, kääntyen sitten automaattisesti siihen suuntaan jonne Amy oli kadonnut epäilemättä vaatteitaan vaihtamaan.

"käy hyvin ja en ole!" Amy huikkasi suihkunbseasta ja lämmitteli vielä jonkin aikaa kunnes sammutti suihkun. Tyttö kuivasi kehoaan tarkasti ja veti vaatteet päälleen. Pyyhkeen tyttö kietoi päähänsä turbaaniksi ja asteli sitten paljain jaloin kylppäristä. "hyi kun täällä on kylmät lattiat.." Tyttö inahti ja katsoi Bradlyyn. Ruokaa tekevä mies, oli aina kuuma mies. Wau.

Amy pudisti pöätään saadakseen ajatuksensa muualle ja kääntyi katsomaan ikkunasta ulos. "älä sitten ihnettele jos huoneestani kuuluu kiljumista keskellä yötä.. Näen edelleen painajaisia Maxiesta.." Tyttö sitten muisti huomauttaa ja katsoi pahoillaan Bradlyyn. "se alkaa kyllä helpottaa mutta vaikuttaa edelleen.." Tuo jatkoi hiljaa ja nojasi tiskipöytöön kyynerpäillään, joka ei ehkä ole viisasta toppi päällä.

Amyn sitten vastatessa hänelle suihkusta, Bradly päätti jättää vastaamatta. Kaikkia vihanneksia pystyisi siis huoletta laittamaan. Saatuaan ajatuksiinsa uppoutuneena pilkottua kaikki jääkaapista löytyneet vihannekset joita hyödyntää, tuo heitti ne kaikki jo kiehuvaan veteen, hämmennellen keitosta sitten edelleen ajatuksissaan. Mitään kovin merkittävää Bradlyn ajatuksista ei löytynyt, lähinnä pohdiskelua siitä samasta mistä koko muunkin päivän. Amysta ja Maxiestä, sisustuksesta, mitä muuta he vielä tarvitsisivat jne. Vasta Amyn inahdus kylmistä lattioista havahdutti Bradlyn ajatuksistaan etsimään sauvasekoitinta, jonka oli mukanaan kotoaan tuonut.

''Jep, mut kuhan saahaan matot niitä peittämään nii vähä paranee. Ajattelin siihen pikkutilaan meijän huoneitten ja suihkun välillä sellasta pörrömattoo, joka kuitenki kestäs kosteutta. Mitäs sanot?'' Bradly sitten kyseli toiselta soseuttaessaan mukavan pehmeiksi kiehuneita vihanneksia paremmin sosekeittoon sopiviksi.

Vielä vähän, okei, aika paljonkin mausteita, Bradly rakasti niitä. Kunhan hänellä jossain vaiheessa olisi enemmänkin rahaa käytettävissään, ostaisi hän tänne samanlaisen maustevaraston kuin kotona oli ollut. Toki hän oli saanut ottaa osan niistä mukaansa. Kaikki ne, joita äitinsä ei tykännyt tai osannut käyttää, mutta se ei kyllä riittänyt Bradlylle. Maustepuoli hoitui tällä hetkellä lähinnä perusmausteista kuten pippurista ja suolasta, sekä todella erikoisista mausteista kuten sahramista tai fenkolista. Tai eihän ne nyt loppujen lopuksi kovin erikoisia ollut, mutta sellaisia ettei niitä löytynyt ihan joka keittiöstä. Ainakaan kovin monesta sellaisesta keittiöstä hän ei niitä ollut löytänyt, jossa itse oli joskus kokkaillut.

''Lupaan sen, mut eiks siihen oo mitään mikä auttas? Joku rauhallinen musiikki tai pehmolelu tai yövalo tai joku? Eihän se nyt oo kiva et sun yöunes mene Maxien takia, mä lupaan olla tuomitsematta. Autan mielelläni jos vaan jotenki pystyn. Hyvä kuitenki et alkaa jo helpottaa'', Bradly vielä lisäsi kantaessaan lämpimän kattilan heidän vielä toistaiseksi pienehköön ja väliaikaiseen ruokapöytään. ''Syömään! Ja lautaset sun muut saat ottaa sit ite kaapista, etköhän sä ne löydä. Meen nyt ite sinne suihkuun ja tuun sit syömään sun kanssa jos vielä istut pöydässä'', Bradly jatkoi hymyillen tiskipöytään nojailevaan Amyyn, jonka toppi kyllä paljasti ehkä pikkuisen liikaa. Ei siinä tietysti, Bradly ei löytänyt mitään valittamista vaikkei niin olisi ehkä saanutkaan ajatella.

Amy suoristautui ja kuunteli Bradlyn ehdotuksen pörrömatosta. "oiii, ne tuntuu ihanilta paljaiden jalkojen alla! Sellainen käy oikein hyvin, minulla on sellainen huoneessani, hihi, toin sen kotoa.." Tyttö hihitti suloisesti ja katsoi Bradlyyn. "odotan sinua, ihan vain koska en halua syödä yksin, nyt kun kämppiskin on" Tyttö sanoi ja otti kaapista kaksi lautasta, lusikat ja lasit, kattaen ne pöytään vastakkain, ei sitä nyt vierekkäinkään kehtaa istua.

"En minä osaa nukkua musiikin kanssa, heräilen vain pitkin yötä.. tuttu ja lempeä tuhina on ainoa mikä minua rauhoittaa, kun nukuin koirani kanssa, ja välillä pikkusiskoni kanssa.. Se on.. ihanaa.. Enköhän minä jokatapauksessa pärjää.. Onhan sitä jo aika oppia elämään omillaan ja oppia nukkumaan yksin, ilman sitä turvallista ja tuttua lempeää tuhinaa.." tyttö sanoi ehkä vähän harmistuneena, kun tuli ikävä koiraansa ja pikkusiskoaan. "noh, menehän sinne suihkuun" Tyttö sitten hymyili pirteästi ja työnsi Bradlyä hieman selästä, sirot kädet painautuen hellästi lapaluiden väliin.

Amyn innostuminen pörrömatosta sai Bradlyn taas naurahtamaan hiljaa itsekseen, tyttö oli kyllä täynnä erilaisia tunteita laidasta laitaan, mukavan vaihtelevaa arkea heillä ainakin tulisi olemaan jos ei muuta tytön tunnetilojen hyppiessä äärilaidasta toiseen kovin pitkään välimaastoissa viihtymättä. ''No hyvä et mun ehotus miellyttää, mun pitää joskus tulla kävelemään sun matollas paljain jaloin nii tiijän sit itekki miltä se tuntuu'', Bradly vastasi toiselle virnistäen leikkisästi.

Tytön seuraaviin sanoihin Bradly sitten nyökkäsi vastaukseksi. ''Ihan miten vaan haluut, yritän käydä nopeesti nii et joudu oottaa ihan loputtoman pitkään'', tuo vielä lisäsi nyökkäykseensä, kääntyen jo ympäri mennäkseen hakemaan vaatekaapistaan yöhousut ja bokserit, jotka vaihtaisi päälleen suihkusta tulemisen jälkeen, tytön sitten vastatessa hänen 'univinkkeihinsä'. ''Ai, no sitten pitää varmaan keksii jotain muuta'', Bradly vastasi hieman surullisesti kääntyessään hetkeksi takaisin tytön puoleen, kohottaen sitten kuitenkin katseensa toiseen tuon jatkaessa puhumalla koirastaan ja pikkusiskosta. ''Pitäsköhän meidän sitten hankkia tänne koira?'' tuo sitten ehdotti ihan yhtäkkiä, vaikkei edes tiennyt olisiko sellainen mahdollista kyseisessä vuokra-asunnossa.

''Tai sitten mun pitää tulla tuhisemaan sun korvaan, minkä kyllä epäilen aiheuttavan vaan päinvastasta vaikutusta. Kuulostan varmasti kamalalta nukkuessa'', tuo jatkoi naurahtaen, meinaten sitten kompastua omiin jalkoihinsa tytön yllättäen alkaessa työntämään häntä lapaluidensa välistä kohti suihkua.

''Joojoo, älä hoputa, en kai mä noin pahalta haise'', tuo jatkoi vitsaillen, suuntanaan kuitenkin suihku kuten tyttö oli ehdottanut. ''Tuun kohta'', tuo vielä huudahti kylpyhuoneen ovelta ennen kuin vetäisi oven perässään kiinni, lukiten sen huolellisesti. Vasta suihkuun astuttuaan Bradly tajusi unohtaneensa jotain hyvinkin oleellista, nimittäin yöpukunsa, ja ne bokserit.. Pitäisi kai sitten vain kävellä pyyhe lantiolla makuuhuoneeseen, tyttö sai luvan kestää tämän kerran edes sen verran paljasta pintaa.

Bradlyn mainitessa matolla kävelystä, Amy nyökkäsi. "vaikka heti suihkusi jälkeen!" Tyttö hymyili kohteliaasti ja sievästi Bradlylle.
"en usko että tänne voi ottaa eläimiä..." Amy sanoi hieman huvittuneena ja ja kohautti harteitaan pienesti. Tyttö näpräili kaulassaan roikkuvaa kaulakorua ja hymyili. "vai että tulet tuhisemaan korvaan?" Amy hihitti ja pudisti ujosti päätään. "vaikka minulla leveämpi sänky önkin.. Et sinä viereen uskalla tulla" tyttö totesi ja katseli sitten kun Bradly asteli heidän kylppäriinsä ja istuutui pöydän ääreen, näpräämään kaulakoruaan omissa ajatuksissaan.

Amyn antaessa luvan kävellä pörrömatollaan, Badly oli nyökännyt virnistäen ja luvannut tehdä sen. ''Nii, mustaki tuntuu, mut voihan sitä silti kysyä'', tuo oli vastannut Amyn toteamukseen siitä, ettei eläimet varmaan olleet sallittuja, nyökäten sitten puoliksi vitsillä ja puoliksi tosissaan tytön kysyvään heittoon Bradlyn tuhisemisesta. ''Mistäs sä voit tietää uskallanko vai en? Oon törmänny pahempaanki ku tytön vieressä nukkumiseen'', tuo oli vielä todennut naurahtaen.

Saatuaan itsensä kokonaan pestyä, Bradly sammutti suihkun astuen sitten etsimään itselleen pyyhettä suihkun vieressä olevasta kaapista, löytäen pian sen vaaleansinisen pyyhkeensä. Saatuaan hiuksensa pikaisesti kuivattua, jättäen ne epämääräisesti pörrölleen, tuo kietoi sen pyyhkeensä lantiolleen toivoen ettei se putoaisi matkalle. Bradly ei ollut koskaan osannut kunnolla kietoa pyyhettä lantiolleen, ainakaan niin että se pysyisi siellä kunnolla. Saatuaan laitettua vaatteensa kylyphuoneeseen tuomaansa pyykkikoriin odottamaan pesemistään, Bradly avasi kylpyhuoneen oven varoen, painaen sitten lantiollaan olevaa pyyhettä tiukemmin kiinni käsillään. ''Käyn vielä pukemassa ja tuun sitten syömään, sori et joudut oottaa'', Bradly huudahti kaulakoruaan näpräävälle Amylle keittiöön, kävellessään sitten makuuhuoneeseensa etsimään yöhousujaan.

Amy ei voinut mitään koko kehonsa värähtämiselle Bradlyn astellessa kylppäristä pelkässä pyyhkeessä. "ö--öh... juu.. Ei tässä mitään.." Tyttö totesi kääntäen äkkiä katseensa toisaalle, ja tuijotteli tyhjää valkoista seinää. "Olen takertuvaa tyyppiä jos näen pahoja unia.. Et varmana uskalla.." Tyttö sitten sanoi ja näperteli kaulakoruaan punastellen.

Amy uskalsi varovasti kurkata olkansa yli Bradlyn huoneen suuntaan, ja odotteli. Ei hänellä aivan kamala nälkä ollut, mutta hieman, kyllä sitä pystyisi vielä odottelemaan. Amy alkoi sitten ajankulukseen lauleskella hiljaa jotain yhtä suosikkikappaleistaan ja näperteli edelleen sitä kaulakoruaan.

Löydettyään ne ruskearuudulliset yöhousunsa ja kaiveltua väliaikaisesta vaatekaappiviritelmästään siihen vielä valkoisen topin yläosaksi, ainakin sen ajaksi kuin hän söisi, Bradly uskalsi palata keittiöön, istuen nyt siihen Amya vastapäätä. ''Naiset ensin'', tuo virnisti toiselle ojentaen sitten tytölle kattilassa olevaa kauhaa.

''Hei, luulet sä tosissas etten ois ennen nukkunu tytön vieressä? Musta tuntuu et kaikki te tytöt tykkäätte läheisyydestä nukkuessanne, ehkä toisinaan liiaksikin. Ainaki kaikki tytöt keitten vieressä oon tähän mennessä nukkunu on ollu enemmän tai vähemmän takertuvaisia. Ei siis mitään hätää, kestän sen kyllä. Et jos vaan oikeesti tuntuu et haluut yöseuraa, voin mä nukkuu sun vieressä kuhan pääset eroon painajaisista. Niinku sanoit, sullon isompi sänkykin. Ja vaikket nyt suostus sitä myöntämäänkään, en pahastu jos hiippailet yöllä mun huoneeseen ja röymit mun viereen. En tosin omista ku yhen peiton ja tyynyn, mut jos kestät sen ja vähän paljasta pintaa ku tykkään nukkuu ilman paitaa, tervetuloa'', Bradly sitten selitti, vilkaisten toista kulmakarvaansa leikkisän haastavasti kohottaen. ''Älä yllytä, kohta tungen vaikka väkisin sun viereen'', tuo naurahti Amylle, keskittyen sitten kauhomaan sitä kasvissosekeittoa omalle lautaselleen.

''Toivottavasti maistuu'', vielä sanoi ennen ensimmäistä lusikallistaan.

Amy hihitti söpösti ja otti itselleen kasvissosekeittoa, maistaen sitä kokeilevasti. "mmhhh..! Tää on ihan älyttömän hyvää!" Tyttö henkäisi ja katsoi Bradlyyn silmät suurina. "Wau.. Tosi hyvää" Tyttö hymyili ja kuullessaan Bradlyn sanat siitä, että voisi kömpiä tuon viereen, punastui. " Entä jos yllytänkin?" tyttö ehdotti punastellen kuitenkin vähän ja nosti toisen jalan alleen penkillä.

Amy jatkoi syömistä kunnes sai lautasensa tyhjäksi ja haukotteli. "Täytyy kyllä sanoa, että vaikka minua väsyttää niin pirusti.. En uskalla mennä nukkumaan.." Tyttö sanoi hiljaa ja nousi ylös, tiskaten astiansa pois tieltä. "Ehkä kömminkin sinun viereesi, ken tietää?" Tyttö kohautti harteitaan ja pudisti sitten päätään. "äh.. pyhpah.. Ei ei... huih..." Amy 'torui' itseään punastellen ja kääntyi katsomaan Bradleytä. "ööm.. öh.." tuo mutisi muttei keksinytkään mitään sanottavaa.

Amyn sitten kehuessa Bradlyn tekelettä, kohosi tuon itsensäkin kasvoille hymy. ''Kiitos'', totesi kuin olisi juuri kertonut vallitsevan säätilan. Kieltämättä, kasvissosekeitto oli yllättävän hyvin onnistunut niin huonoilla valikoimilla niin mausteiden kuin vihannestenkin puolesta. ''Oota vaan kuhan saan kaikki tarvitsemani mausteet, sitten tästä tulee vieläki parempaa. Tää ei oo vielä mitään siihen, mitä vois olla parhaimmillaan'', Bradly jatkoi selitystään viedessään uuden lusikallisen suuhunsa. ''No, sitten sä varmaan yllytät, minkäs mä sille voin'', tuo sitten vastasi virnistäen Amylle olkiaan kohauttaen kuin sanojaan vahvistaen.

Ei se häntä itseään ainakaan haittaisi mikäli he nukkuisivat yön, tai useammankin, samassa sängyssä. Ihan vain vaikka kämppiksinäkin ja siksi, koska Bradlylla oli velvollisuus suojella Amya pahoilta unilta ja antaa tytölle rauha nukkua. Jos hän saavuttaisi sen ainoastaan jonkun vieressä nukkumalla, Bradly taitaisi olla joka tapauksessa parhaillaan ainut vaihtoehto, eikä se häntä haittaisi muutenkaan. Ihan yhtä hyvin hän saisi varmasti nukuttua olisi sitten omassa tai Amyn sängyssä, yksin tai Amyn kanssa.
Olihan hän kuitenkin Amyn kämppis, ystävä ja mies talossa. Siinä oli jo velvollisuutta tarpeeksi yhdelle miehelle toimia kuten oikein olisi, mitä ikinä se sitten vaatisikaan.

Syömisen ajaksi heidän välilleen laskeutui uudelleen syvä hiljaisuus molempien keskittyessä ainoastaan lautasensa tyhjentämiseen. ''Tätä voidaan varmaan syödä vielä huomennakin?'' Bradly sitten kysyi lusikoituaan viimeisen annoksen keitto suuhunsa, vilkaisten sitten ylijäänyttä kasvissosekeittoa kattilan pohjalla ennen kuin vei likaiset astiansa odottamaan huomista tiskausta tiskialtaaseen Amyn sitten sanoessa jotain niin hiljaa, että Bradlyn oli käännyttävä ympäri tyttöä päin katsoakseen ja keskittyä kunnolla saadakseen jotain selvää puolitilassa toimivilla aivoillaan, jotka olivat jo ihan valmiit nukkumaan. ''Hmh, tuunko mä sitten vaan suoraan sun vierees nukkuu? Auttasko se jotain? Kyl mä kuitenki haluisin et säkin saisit ens yönä unta. Voit sä toki tulla nukkuu munki viereen, mut varaudu pienempään sänkyyn. Ja ota ite peittos ja tyyny omasta huoneestas'', Bradly ohjeisti, kurtistaen sitten aavistuksen kulmiaan Amyn epämääräiselle mutinalle, josta ei ollut varma kenelle se oli tarkoitettu ja miksi.

Bradly oli kuitenkin jo niin valmis nukkumaan, ettei enää jaksanut jäädä erikseen niiden salattua merkitystä utelemaan.

"juu kyllä sitä voi huomenna vielä syödä..." Amy nyökkäsi ja vilkaisi huoneensa suuntaan. "No.. öh.. En minä sinussa kiinni.. viitsi nukkua.. vaikka saatan tehdä sen keskellä yötä.. joten.. öm.. ehkä..." Amy mutisi nolona. Jotenki aihe kuulosti hänen korviinsa hieman pervolta, sillä oli hänkin, vaikkei sitä myöntänyt, melko kaksimielinen tyttö. Ja kun tarpeeksi rohkaistuisi, on hänkin melkoinen viettelijätär.

Amy asteli huoneensa ovelle ja mietti hetken. "..jos haluat.. Eikä.. paidattomus haittaa.." Tyttö sanoi ja asteli sitten huoneeseen sujauttaen rintaliivinsä toppinsa alta ja vaihtoi jalkaansa yöshortsit. Niissä olisi helpompi nukkua kuin jalkoihin sotkeutuvissa yöhousuissa. Tyttö tunki rintaliivinsä piiloon ja sujahti peiton alle, siirtäen varmuuden vuoksi tyynynsä lähemmäs seinää, melkeinpä kiinni, että Bradly mahtuisi, jos tahtoisi tulla, siihen ilman että olisi ihan iholla kiinni.

Amyn sitten myöntyessä keiton syömäkelpoisuuteen, Bradly nyökkäsi itsekin vastaukseksi, etsien sitten kattilaan sopivan kannen laittaakseen koko kattilan jääkaappiin. Tällä hetkellä kattila olikin muutamia hassuja peruselintarvikkeita lukuunottamatta ainut asia koko jääkaapissa, vieden sieltä huomattavan ison osan kaikkeen muuhun verrattuna, ja muutenkin. Vaikka kattila oli pienin mitä tästä asunnosta löytyi, täytti se todella suuren osan koko jääkaapissa olevasta tilasta. Ehkä johtui osuttain myös siitä, että heillä oli, ainakin vielä toistaiseksi, melko pieni jääkaappi.

Bradly haaveili jo nyt isommasta, mutta jääkaappi olisi iso hankinta, eivät nimittäin olleet maailman halvimpia laitteita. Ja mikäli Bradly asuisi asunnossa joka tapauksessa vain muutaman hassun vuoden, olisi se melkeinpä aika turhakin ostos, missä hän sen sitten mukanaan kuljettaisi muuttaessaan? Koko muun muuttokuorman mukana? No, kai sekin paremman puutteessa onnistuisi mikäli he oikeasti nyt sen isomman jääkaapin jossain vaiheessa saisivat ostettua, mitä Bradly kyllä vakavasti epäili.

Heidän palkkatuloillaan opiskelujen ohessa, tuskinpa sentään. Eikä sekään ollut varmaa haluaisiko Amy edes osallistua isomman jääkaapin ostoon, saattaisihan se jäädä yksin Bradlynkin maksettavaksi, ja sen hän osasi jo nyt sanoa ettei hänellä mitenkään voisi riittää rahat sellaiseen. Opinto- ja asumistuki palkan kanssa eivät mitenkään riittäisi vuokranmaksun ja elämisen perusvaatimusten sekä mielitekojen lisäksi vielä jääkaappiinkin.

Tytön sitten jatkaessa selittämistään nukkumisestaan, Bradly kuunteli nyökäten sitten vastaukseksi. ''Ihan miten vaan haluut ite tehä ja koet parhaaks, kestäsin kyllä senkin. Ja kestänkin jos yöllä tuut ihan kiinni'', Bradly vielä lisäsi nyökkäykseensä hymyillen pienesti. ''No haluut sä? Kysytään mielummin niin päin, koska en mä sun viereen oo väkisin tunkemassa jos et oikeesti haluu tai kaipaa mua sinne'', Bradly jatkoi, muttei ainakaan sillä hetkellä näyttänyt saavan vastausta tytön mennessä huoneeseensa. Bradly pyöräytti aavistuksen turhautuneena silmiään.

Tytön ujous oli toki suloista, mutta häneltä oli ilmeisesti mahdotonta saada selviä vastauksia. Kaipa se sitten olisi vain pakko kysellä miten tyttö tahtoi tehdä niin pitkään, kunnes itsekin siihen kyllästyneenä Amy tiuskaisisi edes jotain selkeää vastaukseksi. No, Amy oli jo tavallaan antanut hänelle luvan nukkua paidatta, että kaipa tuo voisi edes sen riisua ennen kuin menisi vaatimaan vastausta uudestaan. Antaisi Amylle edes vähän enemmän aikaa miettiä mitä nyt oikein halusi.

''No, tuunko nukkuu sun vierees vai meenkö omaan huoneeseen?'' Bradly sitten kysyi nojaten Amyn huoneen oviaukkoon kädet rennosti puuskassa.

Amy nosti katseensa Bradlyyn sängystään ja taputti sitten varovasti toista puolta sängystään. "v-voit sinä.. tänne tulla.." Tyttö sanoi ujosti ja katseli Bradlya pienesti huultaan purren. "mi-minä.. öm.. Juu. tule vain..." Amy uikutti söpöllä äänellä ja rutisti peittoaan vähän, joka oli hieman rintojen alapuolella vatsalla. "mutta työnnä ihan reilusti pois, jos tulen iholle ja jos se häiritsee.." Tyttö sanoi vielä ja haroi vähän hiuksiaan pois kasvoiltaan kutittelemasta.

Amy meinasi jo luikauttaa suustaan että, eikö ole kiellettyä olla noin hyvännäköinen ilman paitaa, mutta onnistui juuri ja juuri pysäytämään itsensä. Tyttö käänsi päänsä pois punastellen ja katseli vaaleaa seinää, näpräten jälleen sitä kaulakoruaan.

Amyn sitten nostaessa katseensa Bradlyyn, taputtaen vierellään olevaa paikkaa antaen lopulta suoran vastauksen, vaikkakin ujon sellaisen, Bradlyn kasvoille kohosi tyytyväinen hymy. ''Käyn vaa hakee vielä peiton ja tyynyn omasta huoneesta'', tuo sitten sanoi ennen kuin kääntyi takaisin tehdäkseen sen mitä sanoi tekevänsä. ''Joo, lupaan työntää sut pois jos tuut liian lähelle. Jos siis herään siihen itekkään'', tuo vastasi Amylle palattuaan tuon huoneeseen peiton ja tyynyn kanssa, laskien ne sitten siihen Amyn vierelle, ottaen sitten itselleen mukavan kylkiasennon pois päin Amysta kuten aina nukkui. ''Nuku hyvin Amy ja kauniita unia, toivottavasti et nää painajaisia'', Bradly vielä totesi toiselle hiljaa, sulkien sitten silmänsä vetäessään samalla peittoa peittämään koko vartalonsa päätä lukuunottamatta, nukahtaen melko pian syvään uneen.

Amy sulki omat silmänsä ja kääntyi selin Bradlyyn siirtäen ihan varovasti jalkansa lähemmäs pojan jalkaa. "sinä myös, Bradly.." tyttö sanoi pehmeällä äänellä ja piiloutui sitten peittonsa alle, nukahtaen itsekin.

Aamulla, auringon paistaessa vielä toistaiseksi verhottomista ikkunoista sisään, Amy oli kääntynyt Bradlyyn päin ja painanut päänsä osittain pojan olalle, sekä kietonut kätensä tuon käsivarren ympärille. Tyttö tuhisi hiljaa, ynähdellen ja uikahdellen hiljaa unissaan, kulmiaan kurtistellen vähän kärsivän näköisenä.

Amyn 'sinä myös' oli jo jäänyt Bradlylta kunnolla rekisteröitymättä aivoihinsa, tai ainakaan sillä tavalla että tuo olisi vastannut epämääräistä muminaa enempää.

Yönsä tuo oli nukkunut hyvin, Amy ei ollut häirinnyt hänen untaan millään tasolla. Ei ainakaan ennen ensimmäisiä auringonsäteitä, jotka jo osittain tuota herättelivät. Viimeinen herätys tapahtui Amyn epämääräisestä ääntelystä vähän liiankin läheltä, saaden Bradlyn avaamaan silmänsä, vain nähdäkseen tytön kietoutuneen hänen käsivartensa ympärille kuin apinanpoikanen emoonsa. Pieni ja hiljainen naurahdus karkasi tuon huulilta, kunnes hänen katseensa etsiytyi tuon kärsivälle ilmekielelle. ''Amy, Amy, herätys. Näät painajaista'', tuo sitten kuiskasi tytölle tietämättä miten toinen siihen reagoisi.

Amy ynisi vielä hiljaa kunnes kuuli kaukaisesti herättelyä ja hätkähti hereille. Tyttö katsoi hämillään, pelästyneenä ja unisena Bradlyyn, tajuten että oli kietoutunut tuon käsivarren ympärille. "anteeksi..!" Amy sanoi punastuen ja perääntyi nousten sitten kuitenkin istumaan, toppi kiertyneenä saumat vinossa hänen päällään. "mmhm... hn..." tyttö mumisi ja hieroi unisena silmiään, nostaen jalkansa koukkuun ja painaen päänsä polviinsa, itkuaan pidätellen, Kiitos painajainen.

Hetken siinä kyyneliä nieleskeltyään, Amy nosti päänsä ja ravisti hieman päätään pitkähköt hiukset heilahtaen ja odotti hetken kunnes totesi että kykenee puhumaan. "e-en kai häirinnyt sinua yöllä?" Tyttö kysyi katsoen Bradlyyn haukotellen hieman.

Amyn herätessä, oli tytön kasvoilla niin monenkirjava ilmeanti, ettei Bradly voinut olla kurtistamatta hämmentyneenä kulmiaan. Olikohan hän koskaan nähnyt kenenkään kasvoilla noin montaa ERILAISTA ilmettä yhtäaikaa? ''Äh, ei se mitään. Sä nukuit, sitä ei voi ohjailla mitä tekee unissaan. Et sä mitenkään häirinny mua'', tuo sitten vastasi vähätellen tytön pahoitellessa ilmeisesti käsivarteen kietoutumistaan, ainakin hän irrotti nyt otteensa tuosta.

Amyn sitten noustessa istumaan ja painaessa päänsä koukussa olevien polviensa väliin, Bradly epäröi hetken mitä hänen pitäisi tehdä. Hänellä ei nimittäin ollut aavistustakaan miksi tyttö niin teki ja se hämmensi häntä suuresti.

Onneksi tyttö kuitenkin nosti pian kasvonsa takaisin Bradlynkin nähtäville, pienen hymyn tuon omille kasvoille eksyessä heilahtavien hiusten myötä. Miten jollain pystyi olemaan noin paljon, ja pitkät, hiukset? ''Et'', tuo sitten vastasi Amylle lyhyesti venytellessään pikaisesti. ''Meenkö laittaa aamupalaa, vai onks sulla ees nälkä?'' tuo sitten kysyi noustessaan toisen vuoteelta peittoa ja tyynyään syliinsä keräten. ''Vai alotetaanko sisustusoperaatio heti ja syödään vähän myöhemmin kuhan tulee kunnolla nälkä? tuo sitten jatkoi käveltyään jo Amyn huoneen oviaukolle.

Amy mietti hetken ja puri huultaan mietteliäänä. "mmhh.. syödään vaikka myöhemmin... Ei minulla ainakaan ole nyt nälkä.." tyttö sitten sanoi ja kömpi peittonsa alta, antaen katseensa valua hitaasti Bradlyn paidatonta ylävartaloa pitkin, kunnes käänsi päänsä punaisena. "Minä.. vaihdan vain vaatteet ja tulen sitten.." Amy totesi ja kumartui sitten selin Bradlyyn petaamaan sänkyään.

Kun Amy sai rauhan, uskalsi tyttö riisua yötoppinsa ja alkaa pukemaan päivävaatteita päälleen, pohtien ensin toki tovin kaappinsa edessä että mitä oikein pukisi päälleen. Ei sitä silti ihan räjähtäneeltä tollolta kehtaa miehen edessä näyttää, vaikkei heillä mitään sellaista ollutkaan.

Amyn ehdottaessa myöhemmin syömistä, Bradly nyökkäsi ymmärtäväisesti. ''Käy mulle, ei mullakaan oikeestaan oo nälkä. Harvemmin koskaan aamusin muutenkaan'', Bradly sitten vastasi toiselle hieman hämillään tajutessaan Amyn katseen viivyttelevän ehkä turhankin pitkään hänessä, kunnes käänsi katseensa kokonaan pois. ''Juu, ei mitään kiirettä'', Bradly sitten vastasi toiselle mennessään itsekin pukemaan päälleen. Hetken väliaikaista vaatekaappiaan tutkittuaan Bradly oli päätynyt valikoimaan puettavakseen vaaleat lökärit ja mustan pitkähihaisen muutamalla napilla varustettuna.

Enää pitäisi riisua yöhousut ja vaihtaa tilalle ne lökärit, turha mitään farkkuja olisi jalkaan vetää kun viettäisi joka tapauksessa koko päivän kotona sisustaen. Lökärit olivat paljon mukavammat jalassa kuin tiukat housut. Sopisivat siis paljon paremmin rentoon kotipäivään. Eihän sitä muutenkaan vielä tietäisi sanoa josko hän joutuisi siirtelemään painavia sohvia tai vastaavaa päivänmittaan. Ja sitä ainakin olisi ikävä tehdä joka paikkaa puristavissa housuissa.

Amy valitsi sitten päälleen pitkähihaisen paidan jossa oli olkapäät paljastava kaulus ja rennot mustat legginsit jalkaansa. Tyttö katsoi itseään kokovartalopeilistään jonka oli kotoaan tuonut ja vilkaisi takamustaankin, ettei se vaan näytä isolta. "hmmh.. Saa luvan kelvata.." Tyttö mutisi ja veti pitkät hiuksensa ponnarille takaraivolle.

Amy asteli huoneestaan ja nyki hieman pitkiä hihojaan käsiensä päälle ja puri vähän etusormeaan mietteliäänä, katsellen ympärilleen tilassa johon tulisi ilmeisemmin ainakin se sohva. "mitä kaikkea tänne tilee, Bradly?" Tyttö huikkasi mietteliäänä toiselle ja odptteli keskellä tyhjää tilaa.

Amyn huudahduksen kuultuaan Bradly veti pikaisesti ne lökärinsä jalkaan, kävellen sitten keskelle olohuoneeksi suunniteltua tilaa seisomaan Amyn vierelle. Hetken ympärilleen katseltuaan, Bradly hymyili itsekseen, alkaen sitten sormellaan osoitellen näyttää mitä mihinkin VOISI laittaa. ''Tuolle ikkunanpuoleiselle seinämälle ainaki vois laittaa sellasen melko siron kirjahyllyn, mulla ainakaan ei oo kovin paljoo kirjoja et veisivät kovin paljon tilaa nii pienempikin kirjahylly riittää. Entä sulla? Onko sulla paljon kirjoja?'' tuo sitten kysyi vilkaistessaan Amya kysyvästi, kääntyen sitten takaisin mieleensä nousseen suunnitelman pariin.

''Ja sit jos tähän melko keskelle laittas kaks sohvaa vastakkain ja niitten väliin sellasen matalan sohvapöydän? Tottakai sohvien pitää olla niin kaukana toisistaan, ettei se sohvapöytä osu kumpaankaan niistä. Ja vähintään kahdenistuttavia sohvia, et on sit tilaa vieraillekki. Tohon makuuhuoneiden puoleiselle seinämälle vois laittaa taulutelkkarin ja kunnolliset kaiuttimet elokuvia varten, ehkä jopa kotiteatterin. Itseasiassa, meillä taitaa olla kotona ylimääränen kotiteatteri ku mun sisko muutti kans opiskelemaan eikä halunnu ottaa sitä mukaansa. Voisin kysyy saisinko mä sen, mitäs sanot?'' tuo jatkoi Amylta kyselemistä, keskittyen sitten taas suunnitelmaansa.

''Ja sen alle tietty kans joku pöytä, saapahan kaikkee turhaa sit sillekki laskettuu'', Bradly jatkoi mietteliäänä pohtiessaan mitä vielä puuttui. ''Ja huonekasveja, mä haluun ainaki kaks huonekasvia nii saa vähän eloa tähänki huoneeseen'', tuo sitten päätti hymyillen, kääntyen sitten Amyn puoleen.

''Olikos sulla suunnitelmia?'' Bradly kysyi toiselta, ei hän kuitenkaan halunnut täysin yksin päättää miten heidän yhteinen asuntonsa sisustettaisiin, varsinkaan jos Amyllakin olisi ideoita ja toiveita mielessään.

Amy kuunteli tarkasti Bradlyn ideoita vilkaisten vähän väliä pojan huulia kunnes pudisti päätään keskittyäkseen. "eei mulla kamalasti kyllä ole kirjoja. Mutta suunnitelma kuulostaa hienolta ja järkevältä.." Tyttö sanoi ja nyökkäsi, ristien kädet puuskaan rinnalleen.

Kun Bradly jatkoi selittämistä mikä sopisi ja voisi sopia mihinkin, Amy kuunteli ja nyökytteli. "joo kaks sohvaa on hyvä, ja se kototeatteri. Ah niillä on ihana kattoa leffoja" tyttö tptesi hyväksyen idean ja hymyili. "mmh.. Huonekasveja, kyllä.. Haluaisin yhden serkkuni äidin maalaaman taulun tuohon seinälle.." Tyttö sanoi ja osoitti yhtä seinää, johon jäisi juuri sopiva kolo. "auringonlasku ja nuori pariskunta.. Se on kaunis.." Amy sitten selitteli ja katsoi hieman ylöspäin Bradlyyn.