Amy/Bradly

Havahtuessaan Amyn peruuttamiseen, Bradly kurtisti hieman kulmiaan sillä ei tajunnut mikä sai Amyn työntämään itseään jaloillaan kauemmas itsestään. Bradly oli juuri kysymässä asiasta, kun tajusi tytön tuijotuksen kohteen muuttuneen. Uteliaana hän sitten itsekin päätti kääntää päänsä ja värähti näkemäänsä. Eikös tuo ollut juuri SE poika josta Amy oli jo aiemmin sanonut? Oliko hän tajunnut heidät? Näytti kyllä melko keskittyneeltä puhelimensa tutkimiseen, ehkä.. ehkä he pääsisivät vielä pois näköetäisyydeltä. ''Pitääks mun kantaa sut?'' Bradly sitten kysyi hiljaa ja kyykistyi jo nostamaan tyttöä.

Amy katsoi Bradlyyn räpäyttäen pienesti itkuisia silmiään. "jaksatko sinä?" tyttö kysyi hiljaa, ääni särkyen edelleen hieman. Amyllä oli pieniä itseluottamus ongelmia kehoaan kohtaan joskus, vaikka hoikka onkin. Amy siirsi taas katseensa Maxieen joka kohotti katseensa puhelimestaan ja katsoi oikealle.

Maxie katsoi oikealle, pohtien että sinne varmaan pitäisi mennä, huomaten sitten kaksi henkilöä kyykistelemässä. Maxie käveli heidän luokseen ja kohotti kulmaansa. "onko täällä sattunut jotain? Tarviitteko ap--- Amy?" Maxie sanoi pienen, ehkä hieman vahingoniloisenkin, virneen noustessa huulille. "Kappas.. Se mitä etsinkin.." Tuo sanoi hiljaa vilkaisten Bradlyä. "ja kukas sä olet?" poika sanoi melko epäkohteliaastikin.

Bradly nyökkäsi itsevarmasti Amyn kysymykseen jaksamisestaan. ''Tottakai mä jaksan, oon hei mies. Ja sä näytät muutenki ihan keposelta.. etkä vaan näytä vaan myös oot'', Bradly sitten totesi nostettuaan toisen. Saatuaan Amyn syliinsä, tuo säpsähti hieman kuullessaan jonkun kyselevän oliko täällä sattunut jotain. ''Ei, ei oo'', Bradly sitten kiirehti vastaamaan ja huokaisi äänettömästi kuullessaan miehen puhuvan sitten Amysta. Niinpä tietysti, Maxie oli sittenkin kerennyt jo löytämään heidät. Tosi kiva.. ''Bradly, Amyn kämppis'', tuo sitten vastasi kätellen Maxieta Amy edelleen sylissään toisen käden varassa. Hetken aikaa Bradly oli harkinnut vastaavansa olevansa Amyn nykyinen, mutta tullut sitten siihen tulokseen ettei se ehkä sittenkään ainakaan parantaisi tilannetta. Saisi vain Maxien mustasukkaiseksi, tai ainakin Bradly uskoi niin.

Amy piteli käsiään tiukasti Bradlyn harteilla ja katsoi Maxietä, varautuneena ja toivoen että he vain voisivat lähteä. "Maxie, mitä sinä teet täällä? Eikö ollut tarpeeksi selvää, että se on ohi? En.. En kestä sinua enää.." Amy sanoi yrittäen pitää itsensä vahvana, henkisesti ja fyysisesti.

Maxie naurahti kuivasti ja katseli Bradlya ja Amya. "laskepa tyttö alas.. Sehän on kauhuissaan.. Rupeetko tosta noin vaan käpälöimään kämppiksiä?" Maxie oli ärsyttämisen mestari, ja sen hän varmisti monin tavoin. "Amy, kulta.. Sinä et jätä minua.. Asia selvä? Se ei ole ohi..." Poika totesi käskevään sävyyn.

'Bradly seurasi sivusta minne Maxien ja Amyn juttu lähtisi kehittymään. Hän oli jo NYT puuttunut liikaa noiden kahden välien selvittelyyn, ainakin omasta mielestään. Parempi siis olla puuttumatta ja sotkematta asioita yhtään enempää, hänen pitäisi kuulla Maxienkin mielipide asioihin ennen tuomitsemista.. niin ainakin sanottiin, mutta Amyn arvet nähtyään se oli TODELLA vaikeaa. Niinpä Bradly oli mielellään hiljaa. Tai ainakin yritti olla, mitä enemmän Maxie puhui, sitä kusipäisemmäksi se myös Bradlyn silmissä muuttui. Aluksi hän pystyi pitämään hermonsa ja vastailemaan asiallisesti, mutta lopulta hänelläkin meni hermot. ''Kaikella rakkaudella, Maxie, mä oon tässä meistä se 'suojeleva' osapuoli. Amy saa olla mun sylissä jos haluu ja lähtee heti ku haluu. Sulla ei, valiitettavasti, oo siihe sananvaltaa. Enkä mä käpälöi, vaan kannan. Siinä on ISO ero. Usko tai älä'', Bradly lopulta vastasi jopa hieman haastavaan sävyyn ja tuhahti miehen seuraaville sanoille.'


'"Älä, Bradly.. Älä anna sen ärsyttää sua.." Amy kuiskasi hiljaa Bradlyn korvaan ja katsoo Maxieen. "Se osaa manipuloida.." tyttö kuiskasi vielä ja jatkoi kuuntelemista kun Maxie jatkoi Bradlyn ärsyttämistä vittumainen virne naamallaan. "Maxie anna olla! Mä.. Pitääkö mun hankkia joku lähestymiskielto? Hä?" Amy parahti hiljaa viimein.'

'Kuullessaan Amyn kuiskailut korvassaan, Bradly huokaisi ja nyökkäsi vilkaistuaan ensin pikaisesti Maxien suuntaan. ''En mä oo ärsyyntyny, tuommoset lapsellisuudet ei riitä siihen. Mä nauran sellaselle'', Bradly sitten vastasi toiselle ja veti tyttöä aavistuksen tiukemmin itseään vasten vaikka tiesikin sen todennäköisesti ärsyttävän Maxieta entisestään. Ehkä se sitten tavallaan oli tietoinen valinta, joku miestenvälinen laumanjohtajuus ja 'omistuskysymys'. Vaikkei Bradlylla ja Amylla mitään juuttua ollutkaan. Eikä Bradly ainakaan myöntänyt sellaista edes haluavansa. Amya hän silti puolustaisi, ja ehkä tällä tavalla hän luuli tekevänsä selväksi myös Maxielle ettei Amy ollut enää hänen.'

'Amy hätkähti hieman kun Bradlyn ote tiukentui hieman, vaikka tunsikin olonsa vain turvallisemmaksi. Hän katsoi Maxietä joka todenteolla näytti niin kyrsiintyneeltä että olisi varmaan voinut tappaa karhun paljain käsin.

"No hanki se vitun lähestymiskielto, luuletsä että mä tottelen sellasta hä?" Maxie korotti ääntään mulkoillen Bradlyä. "laske tyttö alas.."'

'Kun Bradly tunsi Amyn hätkähtävän otteensa tiukentuessa, tuo vilkaisi pikaisesti tyttöön lukeakseen toisen kasvoilta oliko se ahdistusta tai epämiellyttävää tuntemusta. Ilme kuitenkin pysyi muuttumattomana, mistä Bradly päätteli ettei se ilmeisesti ainakaan merkttävästi häiritsisi. ''En, kuten mä sanoin, vastakun Amy sitä ite pyytää. Sä et mua määräile, en ees tunne sua. Miks mun ees pitäs laskee Am, et saisit hakata sen uuestaan? Ei kuule onnaa, mun velvollisuus on suojella muita tollasilta. Ja tällä kertaa se joku sattuu olee Amy, se on mun kämppis. Ja tiedoks vaan, et oo tervetullu meille. Mä lupaan pitää omin käsin huolta et pysyt niin kaukana ku tarve on'', Bradly sitten totesi toiselle päättäväisenä ja kiitti mielessään sitä, että oli itse onnistunut välttämään parisuhdedraamat. Oli hän muutaman kerran seurustellut, mutta yhden yön jutut olivat enemmän hänen juttunsa.'

'Maxie näytti todella raivostuvansa. "Laske se narttu nyt!" Tuo huusi ääni kajahtaen.

Amy hätkähti huutoa ja peitti korvansa. "mene... se ei löydä koululle.." *kuiskaa ääni väristen Bradlylle ja puristaa sitten tuon harteita. "mene... En haluu mitään isompaa tästä.." Amy toisti vielä hiljaa ja vilkaisi kämppistään.

Maxie tuijotti Bradlyä edelleen. "Laske se tai mä otan sen.." Poika toisti ja ojensi kätensä Amyn käsivartta kohti.'

'Olihan Bradly osannut odottaakin jotain reaktiota tiukentuneeseen otteeseensa Maxienkin puolelta, mutta että NOIN voimakas.. Bradly huomasi itsekin hätkähtävän huudon yllättävyyyttä ja kovuutta. ''Pyydä kauniisti nii voin harkita. Annan vinkin, narttu ei kuulu siihen'', Bradly sitten vastasi toisen vaatimukseen kylmästi. Sitten tuo nyökkäsi Amyn hiljaiselle pynnölle ja oli jo lähdössä kun tunsi Maxien tarttuvan omaan käteensä, sitten Amyn. ''Ja mitenpä meinasit sen tehä? Unohit nyt yhen PIKKUjutun, mä oon tässä välissä enkä oo aikomuksissakaan luovuttaa Amya sulle. Se ei tarttee enää yhtäkään mustelmaa ja arpee lisää'', Bradly sitten vastasi ilmekään värähtämättä ja loi tiiviin tuijotuksen toiseen.'

'Amy yritti kiskoa kättään Maxien otteesta irvistäen. "päästä irti! Sattuu! Maxie!" Tyttö ähkäisi rimpuillen, tai ainakin yrittäen. "päästä irti!" Amy jatkoi ja huitoi jaloillaan ilmaa.

"luuletsä oikeesti että toi auttaa, sä oot aina ollut heikko, oi.. siks mä haluun sut.." Maxie sanoi virnistellen ja tiukensi otettaan.Kun Amy huitoi koivillaan niin penteleesti, niin saa oman osumansa leukaan, päästää irti molemmista ja kaatuu selälleen maahan leukaansa pidellen.

Amy katsoi Maxietä joka oli maassa selällään ja taputti Bradlyn olkaa. "nyt olisi hyvä aika mennä.. Jaksatko?" *kysyy yrittäen keventää itseään tuon sylissä.'


'Bradly yritti parhaansa mukaan saada Maxien pois heidän kimpustaan, sekä sanoin että teoin mutta poika oli yllättävänkin jääräpäinen eikä suostunut luovuttamaan vaikka mitä teki. Yhtäkkiä Maxie kaatui maahan leukaansa pidellen, Amyn huitomisesta oli siis jotain hyötyäkin.. no, hyvä niin ettei Bradly turhan takia joutunut kärsimään kylkeensä iskeytyvistä kantapäistä. ''Joo, voit olla oikeessa'', Bradly sitten vastasi toiselle tuijottaen edelleen hämillään maassa makaavaa olentoa. ''Tietty mä jaksan'', tuo sitten vastasi hymyillen pienesti, lähtiessään sitten suunnistamaan koululle jonka sijainnista ei itseasiassa vieläkään ollut perillä'

'Amy katsoi Bradlyn olan yli muttei nähnyt Maxieta enään. "tonne.." Tyttö osoitti varmuuden vuoksi jos toinen olisi unohtanut. "Voi luoja.. anteeksi..." Amy mumisi huokaisten ja laski päänsä Bradlyn olkapäätä vasten varovasti.'

'Alkumatka taittui melko hiljaisissa merkeissä, sillä Bradly ei oikein tiennyt miten aloittelisi keskustelua Amyn kanssa äskeisen jälkeen. Kyllähän hän HALUSI Amyn kanssa jutella, mutta mistä? Onneksi Amy aloitti keskustelun, vaikkakin vain häntä neuvomalla eikä Bradly siis tiennyt vieläkään miten jatkaa. Tuntuisi typerältä puhua heidän koulunsa upeasta kivipinnasta tai vastaavasta, yhtä tyhmästä. Niinpä Bradly tyytyi vain nyökkäämään ja kävelemään tytön osoittamaan suuntaan. ''Mistä sa anteeks pyytelet, ethän sä tässä mitään tehny. Et ainakaan mulle, ei se oo sun vika et kaikista maailman miehistä satuit törmää just tollaseenn kusipäähän. Kaikki on nhyt hyvin, pysytkö pystyssä?'' Bradly sitten jatkoi kyselyään pieni hymy huulillaan. Hetken ajaksi tuon valtasi vastustamaton halu painaa pieni suukko tytön otsalle, mutta onnistui lopulta hillitsemään itsensä ja istumaan koulun puistossa olevalle penkille.'


'Amy kohotti varovasti katseensa Bradlyyn ja katseli tuon silmiin. "no.. Pyysin anteeksi että jouduit siihen soppaan mukaan, ja taisin potkaista sinuakin pariin otteeseen?" Tyttö sanoi liikauttaen hieman jalkaansa Bradlyn kylkeä kohti. "sitä minä vain.. Ja... enköhän minä, kun pahin on nyt ohi.. Ainiin ja kiitos" Amy vielä lisäsi loppuun ja haroi hiuksiaan varovasti. "enkai hei ihan oikeasti paina..?" tyttö kysyi hiljaa ja antoi katseensa vaeltaa Bradlyn kasvoilla hetken ennen kuin kiinnitti katseensa taas tuon silmiin.'

[Täsä nää Tuliki aika pitkä pötkylä tekstiä Erotat varmaan mikä on kenenkin? ]

[jooo, suurinpiirtein ]

Istuttuaan siihen puistonpenkille, tuo antoi hieman tilaa Amyllekin jos toinen vaikka haluaisi istua hänen sylinsä sijaan vierellä. ''No, pikkuvikoja. Elämästä ei selvii ilman pieniä vastoinkäymisiä. Ja joo, muutaman kerran. Mut ei se haittaa, tarkotus oli kuitenki hyvä'', Bradly sitten naurahti toiselle nyökäten sitten hymyillen siihen, että tyttö olisi ihan okei, nyt. ''Et, todellakaan'', Bradly jatkoi edelleen hymyillen.

[hej jee! Vastasitkin vasta tänään kun en oo siis ite päässy ollenkaa tänne pariin päivään ku mun netti sekoili jotai iha omaa XD ]

Amy siirtyi sitten penkillä Bradlyn viereen istumaan, kun ei halunnut poikaa enempää vaivata. "tuota.. mitäs nyt sitten.. Max ei osaa tänne, mutta se on ainoa reitti kauppaan.. pitääkö meidän odottaa nyt sitten iltaan ennenkuin pääsemme käymään kaupassa?" tyttö jatkoi hiljaa ja siirsi hiuksiaan korvan taakse, vähän ehkä vaivaantuneenakin. "tää on ihan kamalaa.. " Amy ynähti hiljaa ja upotti sormet hiuksiinsa.

[joo, miulla on vähän taas menny muissa jutuissa aika ]

Amyn kysymyksen kuullessaan, Bradly kohautti olkiaan tietämättömänä. ''En tosiaankaan tiijä, mennäänkö nyt vaikka sinne kauppaan? Aa, totta.. Ei, me mennään nyt. Jos se on ongelma Maxielle, soitetaan vaikka hätänumeroon'', Bradly sitten vastasi toiselle naurahtaen pienesti. Nauru kuitenkin katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin hänen nyökätessä osoittaakseen olevansa samaa mieltä tilanteen kamaluudesta. Ei hän tällaista ollut halunnut, ainoastaan käydä kaupasta ostamassa voita ja leipää.

[Juuu Ei se haittaa! En ole vihainen! (OLENPAS!) No ei en oo ]

"aina minä olen vaivaksi jollekin.." Amy mumisi ja nousi ylös penkiltä kävelläkseen edestakaisin penkin edessä. "okei.. mun on pakko ottaa itteeni niskasta kiinni ja mennä sun kanssa sinne kauppaan, pyörryn jos pyörryn.." Amy sanoi mahdollisimman päättäväisellä äänellä ja puri huultaan pienesti. Tyttö näytti kovinkin stressaantuneelta mutta yritti peittää sitä mahdollisimman hyvin. "huh.. mennäänkö?" Amy kysyi ääni värähtäen hieman ja katsoi Bradlyyn.

[no hyvä D: ahahah ]

Amyn muminan sai Bradlyn pudistelemaan päätään. ''Tuskin. Vaikken mä sua nyt vois sanoo tuntevani, en mä silti jaksa uskoo siihen et oisit muka AINA jollekkin vaivaks. Ethän sä nyttenkään oo, ainakaan mulle, en sit tiijä muista'', tuo vastasi toiselle mietteliäänä ja seurasi katseellaan toisen kärsimätöntä vaeltelua edestakaisin. Tytön sitten alkaessa puhumaan, ei Bradly osannut aluksi vastata mitään. Ensinnäkään, hän ei tiennyt puhuiko toinen itsekseen vai hänelle. Toiseksi, mitä hän edes olisi voinut sanoa? 'Kyllä, juuri niin sinun pitää tehdä'? Ehkä ei.. Niinpä tuo tyytyi nyökkäämään ympäripyöreästi. Sitten tuo kuitenkin kurtisti kulmiaan tytön alkaessa puhumaan pyörtymisestä. ''No miks ihmeessä sä sinne pyörtysit?'' tuo kysyi ja katui hetken aikaa koko heittoaan. ''Mut mä lupaan pitää sut pystyssä, kävi miten kävi'', tuo vielä kiirehti lisäämään ennen kuin nyökkäsi hymyillen rohkaisevasti. ''No jos vaan oot valmis'', tuo totesi ja nousi jo itsekin penkiltä seisomaan.

"Koska olen lievästi sanottuna järkyttynyt siitä että Maxie on täällä.." Amy sanoi ja katsoi Bradlyyn joka nousi seisomaan. "no.. kaipa minä olen.. ja... ja soitan poliisin jos se alkaa käymään vielä käsiksi.." Amy mutisi mahdollisimman päättäväisesti ja lähti kävelemään, jalat edelleen hieman täristen, ihan vähän vain, pysyy sentään itsekseen pystyssä. "juttele jostain, ihan mistä vain että saan ajatukseni muualle.." Amy pyysi hiljaisella äänellä ja katsoi tuota poikaa silmiin kasvoillaan sievän pyytävä ilme. "ihan mistä vain, mitä vain.." tyttö toisti hiljaa ja odotti. Eikä edes tiedä miksi, voihan se olla ettei Bradly keksikään mitään mistä puhua. Kaikki voi olla mahdollista...

Amyn vastaus sai Bradlyn nyökkäämään, kaipa se oli ihan järkevä syy. Vaikkei Bradly tienny olisiko itse PYÖRTYNYT sellaisen takia, mutta eihän hän tiennyt Maxien ja Amyn suhteesta loppujenlopuksi oikeastaan mitään, joten hänen olisi ihan turhaa alkaa tuomitsemaan toista. ''Nimenomaan, sä oot vahva tyttö Amy, älä anna pelon ottaa susta valtaa'', Bradly sitten totesi toiselle rohkaisevasti alkaessaan kävellä toisen perässä kaupan suuntaan. ''Hmm, mistähän mä puhusin.. Millasta musiikkii kuuntelet, vai oonko jo kysyny sitä?'' tuo sitten päätyi kysymään toiselta. Näitä yleisimpiä smalltalk-aiheita, luulisi toimivan ihan hyvin. Vaikka hänen oma vastauksensa oli yleensä luokkaa 'kaikki menee jos kuulostaa hyvältä'. Siitä ei kovin pitkäksi ajaksi riittäisi puhuttavaa, valitettavasti.. Sitten pitäisi varmaan keksiä joku uusi ympäripyöreä tutustumiskysymys.

Amy käveli kädet ympärillään hetken, kuin vahvistaakseen itseään henkisesti. Kuullessaan sitte Bradlyn kysymyksen, tyttö mietti hetken. "Aika laajalti melkein kaikkea, ei ehkä niin paljoa sitä örinä heviä ja sen sellaista.. Tavallista rokkia kyllä, kunhan se kuulostaa minun korvaani hyvältä.." Amy selitti ja kohautti harteitaan. "Entä sinä?" tyttö jatkoi yrittäessään pitää keskustelua yllä, ehkä hieman huonolla menestyksellä.

Kuten Bradly oli arvellutkin, keskustelu tosiaan tulisi näköjään jäämään lyhyeksi. ''Pitkälti sitä samaa, tällä hetkellä soitossa on portugalilaisia rytmejä ja peruspoppii. Hämmentävä yhdistelmä, tiijän'', Bradly sitten vastasi toiselle naurahtaen pienesti. Sitten heidän välilleen laskeutuisikin taas sellainen kiusallinen hiljaisuus mikäli kumpikaan ei keksisi jatkoa.. Kauppa tosin häämötti jo näkyvissä, ja siellä vielä keksisikin varmasti puheenaihetta vaikka siitä minkämerkkistä juustoa Amy tykkäsi syödä.. ''Haluutko muuten mitä kaikkee nyt sieltä kaupasta? Öljyä piti ostaa ja maitoo, jotain leipää.. vihanneksia ja hedelmiä, haluutko vichyä? Mä ainakin tykkään siitä, mut jos sä et juo nii voin kyllä olla ihan hyvin ilmankin'', Bradly sitten yritti jatkaa keskustelua. Edes jotenkin.

Amy kuunteli Bradlyä ja nyökkäsi. "Ei se nyt niin hämmentävä ole.." tyttö naurahti lempeästi ja katsoi kaupan suuntaan pikaisesti. "Juon minä, kyllä se käy ihan hyvin" Amy jatkoi hymyillen ja miettii hetken tarvitsisiko kaupasta muuta. "En.. en usko että tarvitsisi muuta.. Ostan itse pippurisumutetta, jos vaikuttaa siltä että se tulee tarpeeseen.." Amy sanoi sitten ja naurahti pienesti. Tyttö käänsi ystävällisen katseensa Bradlyyn ja siirsi hiuksiaan hieman korvan taakse, hymyillen ujosti, ja suloisesti.

Amyn sanoessa, ettei Bradlyn tämänhetkinen musiikkimaku ollutkaan NIIN hämmentävä, tuo naurahti itsekin, pudistaen sitten huvittuneena päätään. ''Ei sun tarttee yrittää mua miellyttää, kyllä se vähän on'', Bradly sitten jatkoi edelleen hymyillen, nyökäten sitten Amyn toteamukseen siitä että joi kyllä vichyä. Tytön sitten mainitessa pippurisumutteen ostamisen, Bradly ei voinut kuin nauraa, vaikka tiesikin sen mahdollisesti oikeasti tulevan tarpeeseen mikäli Maxie tulisi takaisin eikä kukaan olisi auttamassa tyttöä, joka todennäköisesti lamaantuisi taas silkasta kauhusta. ''Ehkä se on ihan hyvä hommata varmuuden vuoks, mut älä Amy anna pelon hallita sua. Jos annat pelolle vallan, se tulee käyttää sen hyväkseen häikäilemättä, ja sitten sä oot oikeesti pulassa. Mä voin sanoo sen sulle kokemuksella, ja sitten ainakaan sä et pääse pelostas eroon ikinä, ahistut vaan turhaan'', Bradly sitten jatkoi hiljaa, totisemmalla äänellä, avatessaan ruokakaupan ovea.

Amy katsoi Bradlyä ja pudosti päätään hieman. "hmh.. En minä sanokaan sen takia, vaan se ei oikeasti ole niin outo.." Tyttö sanoi hymyillen pienesti ja puri vähän huultaan. Amy kuunteli sitten Bradlyn sanoja ja mietti niitä tosissaan. "taidat... Olla.. Oikeassa.. Kyllähän minä tuota.. Sen tiedän mutta... Miten minä muka voin ottaa sen omaan hallintaani? Pelkään sitä miestä sydämeni pohjasta, Bradly.." Amy sanoi ja kohotti katseensa poikaan ja pudisti päätään pienesti. "täytyy vain... Yrittää, eikö?" Tyttö sanoi yrittäen olla itsevarma ja valmis

Amyn vannoessa uudestaan, ettei Bradlyn musiikkimaussa ollut mitään outoa, päätti Bradly lopulta antaa asian olla. Ei tuo vieläkän voinut sanoa uskovansa tyttöä, mutta turha tästä olisi enää jankuttaa, keskustelu tulisi pyörimään vain paikoillaan joka tapauksessa. ''Jos sä sanot niin'', tuo kuitenkin hymähti pieni hymy huulillaan, nyökäten sitten Amyn selitykselle ymmärtäväisesti.

''Mä oon aina oikeessa.. tai en nyt ehkä ihan aina, mut ainaki tän asian suhteen. Sen oppii kyllä ajan kanssa, mäkin opin. En oikeestaan osaa antaa mitään neuvoja miten se onnistus.. Kai se on vaan taisteltava sitä vastaan, pelottavassa tilanteessa, sun pitää vaan sanoo itelles et selviit tästä ja taistella ties vapauteen, pois tilanteesta, tai tehä jotain sen eteen et se ois ohi, sun on voitettava ittes. Mä ymmärrän kyllä sun pelkos, mut monet tuollaset ihmiset saa enemmän valtaa muiden pelosta, ne nauttii siitä ja saa lisää yllytystä toimii tyhmästi. Vaikka sua pelottas, älä näytä sitä. Sillon sä itekkin alat pikkuhiljaa uskoo siihen, et sulla ei oo mitään pelättävää'', tuo selitti vakaalla äänellä selkeästi epävarmalle tytölle.

Amy kuunteli Bradlyn selkeää vakavaa selitystä ja nyökkäili aina välillä. "niin no toisaalta, tuo käy järkeen, Bradly." Tyttö sanoi vähän mietteliäänä ja hymyili. "noistakin sanoista on paljon apua, ja lupaan piyää ne mielessäni, kiitos paljon!" Amy hymyili jo selkeästi pirteämpänä, ja päätti suikauttaa pojan poskelle pienen pehmeän suukon kiitokseksi. Tyttö sitten punastuikin pienesti ja näpräsi hiuksiaan seuraten Bradlyä kaupassa.

Amy asteli eteenpäin Bradlyn vierrllä, vahvistaen itseään joka askeleellaan henkisesti vähän. Bradlyn hetki sitten sanomat sanat tosiaan pitivät paikkaansa, hän tietäisi pelkäävänsä Maxieta joka tapauksessa, mutta tyttö päätti, että pitäisi tiedon omanaan tästä lähin.

"sori tuosta.." Amy sanoi Bradlylle hiljaa ja kosketti sormellaan pojan poskea. "ja ennenkuin ymmärrät asian väärin tai mitään, se.. Se oli kiitokseksi" Amy kiirehti selittämään poskipäät hienoisen suloisesti punoittaen.

Amyn mietteliäs vastaus sai hymyn palaamaan Bradlyn kasvoille pienen nyökkäyksen saattelemana. ''Hyvä niin'', tuo sitten vielä sanoi ja naurahti pienesti tytön painaessa pienen suukon tuon poskelle. ''Turhaan sä punastelet'', tuo jatkoi nauraen kääntyessään hetkeksi ympäri. ''Ja näin kyllä sen'', tuo vielä lisäsi kääntyessään takaisin kaupanhyllyjen pariin nauraen. ''Eääh, ihan sama. Se oli vaan pikkupusu, poskelle, ei siinä oo mitään pahaa. Vai?'' tuo sitten kysyi kohottaen hieman toista kulmaansa, painaen sitten yhtä pehmeän suukon Amyn otsalle. ''Tuokin oli kiitokseks, siitä et suostut kestää mua kämppiksenäs'', Bradly sitten naurahti toiselle tuon poskipäiden kerätessä taas punertavaa sävyä.

Amy punastui vain lisää tuntiessaan Bradlyn huulet otsallaan ja laski katseensa jalkoihinsa ynähtäen pienesti. "ei siinä ole mitään.. Emme kuitenkaan nuku yhdessä isossa huoneessa kuten eräs ystäväni kämppiksensä kanssa.." Tyttö mutisi hiljaa ja pyöritteli hiuksiaan sormensa ympärille nolona. "kiitos kyllä vielä, avusta ja rohkaisevista sanoista ja niin edelleen.. Tiedäthän.." Amy mutisi edelleen hiljaisella äänellä.
Amy nosti sitten katseensa Bradlyyn ja katsellen pojan vaaleita kasvoja mietteliäänä. "kuule.. Haluatko auttaa minua jollain tavalla oppimaan olemaan näyttämättä pelkoani?" Tyttö kysyi edelleen hiemn pohtivalla äänellä. "kun nyt kerran kämppiksiä ollaan.. Niin mietin vain" tyttö jatkoi ja kohautti harteitaan pienesti.

Amyn punastuessa entisestään, naurahti Bradly mielessään. Omalla tavalla tyttö oli todella suloinen punastellessaan, mutta se olisi ehkä parempi jättää sanomatta, Amy todennäköisesti punastuisi vain entisestään. ''Nimenomaan, eikä siinä mitään, se on mun velvollisuus, oon meijän talossa se mies, mun pitää suojella ja puolustaa sua'', tuo jatkoi hymyillen, kurtistaen sitten kuitenkin kulmiaan toisen jäädessä tuijottamaan hänen kasvojaan mietteliäänoloisena. ''Mi-'', tuo kerkesi aloittamaan kysymistään, mutta saikin vastauksen melko pian Amylta itseltään suoraan. ''Toki, kerro vaan mitä mun pitää tehä'', tuo sitten vastasi nostaen hymyn takaisin kasvoilleen.

Amy käänsi katseensa ja kohautti harteitaan. "en minä tiedä mitä sinun pitäisi tehdä mutta.. Kunhan en vain näyttäisi pelkoa.. Siinä sinun pitää auttaa... Okei oon tosi epäselvä..!" Tyttö ynähti hiljaa ja puri vähän huultaan. "joka tapauksessa, kävi mitä kävi, mun on pakko osata vastustaa Maxietä ja sen pelottelua.." Amy jatkoi ja veti hiuksensa ponnarille, heilumasta tiellä. "en minä oikein.. Muuta tiedä" Amy sanoi hieman epävarmalla äänellä ja katseli hyllyjä hiljaisena.

Ei tästä tosiaan helppoa tulisi, päin vastoin. Amy pelkasi Maxietä henkensä uhalla ja sen Bradlykin oli ehkä jo huomannutkin aiemman kanssakäymisen aikana. Tyttö värähti pelkkää ajatustakin että jäisi vielä joskus Maxien kanssa kaksin. Ei ikinä enää, kiitos.

Amyn epämääräinen selitys sai Bradlyn naurahtamaan. ''Eli kummallakaan ei oo mitään ideaa mitä pitäs tehä.. No, eiköhän me jotain keksitä joskus. Mut hei, ei se mitään, kaikilla on huonoja ja hyviä päiviä. Ehkä tänään on vaan sun huono päivä, epäselvyys ei kuitenkaan oo ikinä väärin'', tuo jatkoi edelleen huvittuneena. Sitten tuo kuitenkin vakavoitui Amyn alkaessa taas puhumaan Maxiesta. ''Totta, mut se voi vaatii aikaa, et elä turhaudu jos se ei meekkään alusta asti ihan helposti.. Sellasen oppiminen vaatii aikaa ja harjotusta, päästä eroon siitä toimintatavasta mihin oot tottunu ja mitä oot toteuttanu koko menneisyytes ajan'', Bradly selitti ja puri huultaan, kokemuksella puhuminen oli yleensä hyvä juttu, mutta tässä tapauksessa poika olisi tahtonut sen olevan jotain aivan muuta.

''Kumpaa merkkii juot?'' Bradly sitten kysyi yhtäkkiä saadakseen ajatukset pois menneisyydestään ja vaihtaakseen puheenaihetta, sekä oman paljastumisensa salatakseen, että Amyn oloa parantaakseen.

Amy kuunteli Bradlyä tarkasti ja nyökytteli hieman. "tuota.. Kuulostaa kyllä aika järkeen käyvältä, ja olet oikeassa.. Taas.." Tyttö sanoi vähän jo rohkaistuneemmalla äänellä ja naurahti hennolla äänellä. "onko sinun menneisyydessä sitten tapahtunut jotain joka opetti sinua? Anteeksi jos haittaa että kysyin.." Amy jatkoi ja kataoi Bradlyä vähän kysyvästi ja pahoillaan samaan aikaan.

Kuullessaan pojan kysymyksen Amy mietti hetken kunnes kohautti harteitaan. "minulle käy mikä vain, ei sillä ole oikeastaan väliä. Samaahan ne kai on?" Tyttö sanoi ja pyöritteli ponnariaan sormensa ympärille, niinkuin usein hermostuneena ja ujostellessaan tekeekin.