Amy/Bradly

[pysyt pysyt jos mäki pysyn ]

Amy näytti lievästi sanottuna järkytyksen ja yllättyneisyyden yhteensulautumalta Bradlya tuijottaessaan, eikä tuo itse oikein tiennyt miten siihen sitten pitäisi reagoida. Niinpä tuo päätti kohauttaa olkiaan vähätellen ja seisoa vain paikoillaan kunnes toinen uskaltaisi irrottautua hänestä. ''Ei mitään'', Bradly sitten vastasi toiselle hymyillen. ''Sama, säkin oisit voinu kaatuu kiveen'', Bradly sitten vastasi toiselle ja häpesi hieman taas typerästi muotoilemaa lausettaan. Sitten tuo kohotti katseensa taas Amyyn, tuonn pyydellessä uudestaan anteeksi. Tytön punaiset posket huomatessaan, Bradly naurahti hiljaa. Näyttipä tyttö söpöltä, eikä Bradly todellakaan uskonut ajatelleensa juuri niin.. Mitä tämä oli? Bradly pudisti pikaisesti päätään ja kääntyi ympäri palatakseen polkua pitkin takaisin ihmisten ilmoille. ''Musta tuntuu, ettei tää ainakaan oo oikee suunta. Jospa mennään takas ja tehään uus suunnitelma tai päädytään vielä eksyksiin viidakkoon'', Bradly sitten naurahti toiselle.

Amy pyyhki hieman polviaan jotka olivat kerenneet osua maahan ja katsoo Bradlyä. "oletko sinä kunnossa?" Amy kysyi hiljaa ja katseli tuon miehekästä, leveää selkää ja harteita. Komea, ei siinä.. Hetkinen nyt...

Amy siirsi hiuksiaan korvan taakse nolona ja ynähti hiljaa. "noniin.. joo. ehkäpä se kannattaa.. En tosiaan pisä metsistä kamalasti.." tyttö myönsi ehkä hieman nolona ja hieraisi poskeaan hellästi, että punoitus lakkaisi. "siis.. hm... tuota.. poltatko sinä?" Amy kysyi hiljaa työntäen kädet takataskuihinsa.

Kun Bradly sitten oli lähtenyt jo kävelemään takaisin päin, tuo kuuli Amyn kysyvän oliko hän kunnossa. Bradly pysähtyi samantien ja kääntyi ympäri kohottaen toista kulmaansa hämillään. ''Oonko MÄ kunnossa? Tottakai mä oon, mähän se olin joka pysy pystyssä. Mun pitäs kysyy SULTA ootko kunnossa, joten.. ootko kunnossa, sattuks sua johonki?'' Bradly sitten kysyi kohottaessaan kasvoilleen muka surullisen ilmeen. Näkihän sen jo, että Amy oli ihan kunnossa. Tai ainakin ulkoisesti hänellä ei näyttänyt olevan mitään suurempia kipuja, ellei toinen sitten olisi hyvä piilottamaan olotilaansa. ''Joo, en mäkään'', Bradly sitten vastasi toiselle naurahtaen pienesti. ''Poltanko? Ai niinku tupakkaa? Mitenniin?'' Bradly kysyi hymähtäen osittain hämmennystään, osittain huvittuneisuutta.

Amy yllättyi hieman Bradlyn reaktiota. "öh.. O-olen..." tyttö mutisi hieman lisää punastuen ja laski katseensa. "joo siis.. tupakkaa.. Kunhan kysyin.. Itse poltan satunnaisesti.." Amy mumisi ja pyöritteli jälleen hiuksiaan sormissaan. Välittikö toinen tosiaan noin paljon hänen kunnostaan..? Ei kai sentään..

Ainoan tunteen minkä tytön osasi peittää, oli ehkä suru ja rakastuminen tai ihastuminen, mutta punastelu saattoi senkin paljastaa. Ihastuneena punastelee siis vielä enemmän ja herkemmin. "kunhan vain kysyin.." Amy toisti vielä hiljaa ja jatkoi matkaa hitaasti pojan ohitse, katse edelleen maahan painettuna.

Amyn vastatessa olevansa ihan kunnossa, kohosi Bradlyn huulille pieni, helpottunut hymy. ''No hyvä, en nimittäin osais viedä sua sairaalaan. Enhän mä löydä ees yhtä saatanan ruokakauppaa'', Bradly sitten naurahti toiselle ja haroi hieman hiuksiaan. ''Nojoo, haluutko kenties nyt? Mulla ois taskussa aski, jos tekee mieli'', Bradly sitten selitti edelleen hieman hämillään miten tytön mieleen nyt yhtäkkiä tuli tuollaista kysellä. Bradly käytti pikaisesti kätensä käärittyjen farkkujensa takataskulla ja totesi askin todellakin olevan mukana, aikaisemmin hän ei ollut siitä vielä IHAN varma. ''Okei'', Bradly sitten vastasi lyhyesti tytön toistaessa vain kysyneensä ja mennessä sitten hänen ohi katse edelleen maassa. Toinen peitteli jotain, mutta Bradly ei tiennyt mitä. Niin hän ainakin uskoi, tuskin tämäkään polku ihan NIIN mielenkiintoinen olisi, että sitä jaksaisi tuijottaa koko ajan? Asian varmistakseen, tuo vilkaisi itsekin jalkojensa alla olevaa savikkoa ja pudisti hämillään päätään. Ei niin mitään kiinnostavaa.

Amy kääntyi katsomaan Bradlyä ja heilautti hiuksiaan pois kasvojensa edestä. "No tuletko, herraseni?" tyttö naurahti hiljaa ja pyörähti taas ympäri jatkaen matkaansa kohti koulun aluetta, josta saattaisi löytää helpommin kaupalle. "kuule, tuolla on se koulun kartta.. Ehkä se on tarpeeksi laaja ja siitä näkisi missä suunnassa kauppa on.. Taai sitten pitää kysyä joltain.." Amy sanoi ja vilkaisi Bradlyyn olkansa ylitse. "ja... no... voisin vaikka ottaakin.." Amy jatkoi pieni hymy karehtien huulillaan.

Kun Amy kyseli oliko Bradly tulossa, tuo naurahti ja pudisti päätään. ''Herraseni? Joko me ollaan naimisissa? Mut joo, tulossa ollaan'', tuo sitten vastasti hämillään ja nyökkäsi. ''Toivotaan niin, en jaksas käyttää loppupäivää yhen kaupan ettimiseen. Eikä täällä näy meijän lisäks ketään'', Bradly huokaisi ja alkoi sitten kaivelemaan tupakka-askiaan. ''Toivottavasti kelpaa'', tuo sitten sanoi toiselle ojentaessaan askinsa toiselle, jonka jälkeen kaivoi punaisen sytkärinsäkin esille.

Amy lehahti tutusti punaiseksi ja automaattisesti kohotti kätensä, iskien sen vielä alkuun hellästi Bradlyn poskeen. "No ei! Älä hulluja kuvittele!" Amy sanoi posket heloittaen ja lähti kävelemään melko rivakkaasti kohti paikkaa jossa koulun iso kartta sijaitsisi.

Amy pysähtyi kartan eteen ja tutkaili sitä. "ööh.. Olemme nyt tässä .. ja... kauppa taitaa olla tuolla.." Tyttö mutisi ja osoitti karttaa.

Amyn reaktio oli todella yllättävä, hänhän oli vitsaillut? Ei nyt noin paljoa tarvitse suuttua, että läimäisee poskelle.. Naiset olivat outoja, itsehän hän oli aloittanut 'herraseni' -jutulla. ''Ota ihan rauhassa Amy, mä vitsailin'', Bradly sitten sanoi hiljaa ja seurasi vaitonaisena toisen rivakkaa kävelyä, itse ihan normaalia vauhtia. Kun hänkin sitten lopulta oli päässyt kartan luo, oli Amy tutkaillut sitä jo tovin eikä Bradly edes vaivautunut vilkaisemaan sitä, sillä oli edelleen niin hämillään saamasta läimäyksestä. ''Joko tiijät missä mennään?'' tuo sitten kysyi toiselta sävyttömästi.

Amy kuuli pojan äänestä, että tuo saattoi olla hieman loukkaantunut. Tyttö kääntyi hitaasti ympäri ja kohotti katseensa varovasti tuon silmiin. "Bradly, anteeksi.. minä.. se.. se vain tuli tavallaan nurkan takaa.. Anteeksi" Amy sanoi rauhallisella ja lempeällä äänellä. Amy kääntyi sitten takaisin kartan suuntaan ja tarkkaili sitä hetken. "kaipa se on tuonne suuntaan.." tyttö mumisi hieman harmistuneena ja osoitti ihan toiseen suuntaan kuin sinne metikköön. "mennäänkö?" tuo kysyi varovasti ja kietoi kädet ympärilleen, kun tuuli tuiversi hieman topin läpi.

Kun Amy sitten alkoi pyytelemään anteeksi, kohautti Bradly olkiaan kuin olisi välinpitämätön. ''Ei se mitään'', tuo sitten vastasi lyhyesti ja mutristi hieman huultaan, suostuen nyt jopa vilkaisemaan sitä karttaa. Olisi varmaan nimittäin ihan hyvä itsekin mahdollisesti yrittää saada edes jonkunnäköinen havainto siitä missä päin maailmaa liikuttiin ja mihin suuntaan suurinpiirtein pitäisi jatkaa päätyäkseen jonnekin tiettyyn paikkaan, kuten nyt vaikka sinne ruokakauppaan. Bradly oli kyllä huono karttojen kanssa, mutta mitäs siitä. ''Sinne siis'', Bradly sitten totesi nyökätessään ja vilkaisi hieman surumielisesti toisen käsien kietoutumista ympärilleen. ''Sulla taitaa olla kylmä?'' tuo sitten kysyi toiselta, vaikka se olikin itsestäänselvyys. Eikä hän edes pystyisi auttamaan, sillä hänellä ei ollut edes hupparia mukanaan. Pelkkä t-paita, eikä se paljoa lämmittäisi, edes silloin jos Bradly sen kehtaisi pois ottaa.

Amy vilkaisi Bradlya hieman surkeana tuon reaktiosta ja kohautti itsekin harteitaan hieman. "kaipa vähän.." tyttö mutisi ja lähti kävelemään. Yllättäen tuo pyörähti kävellessään ympäri ja suorastaan törmäsi Bralyyn. "kuules nyt.. Tiedän että loukkaannuit lyönnistäni, ja pyydän anteeksi.. minä vain.. Minua on satutettu muutaman kerran liikaa, ja olen tottunut suojelemaan itseäni, sekä tunteitani.. Noniin nyt sekin on sanottu.." Tyttö mumisi lopun melko hiljaa ja kääntyi taas, silmät ruveten kostumaan hieman, muistellessaan mennyttä aikaa entisessä kotikaupungissaan. Eksiä ja kusipäitä.. Taino paremminkin kusipäisiä eksiä..

Amyn vastatessa, Bradly nyökkäsi ymmärtäväisesti, hänellä itselläänkin oli vähän viileä. ''Mä auttasin muuten, mut ei mullakaan oo ku tää t-paita, et se tuskin sua lämmittää yhtään enempää ku toi sun toppiskaan'', tietysti voisin halata, mutta äskeinen läimäisy taisi tehdä jo selväksi mitä Amy 'heistä' ajatteli. Edes läppämielessä, joten parempi varmaan olla halailematta edes lämmittämismielessä tai saisi vielä nyrkin otsaan. Kun tyttö sitten yhtäkkiä taas kääntyi, ei Bradly voinut olla naurahtamatta. ''Sun varmaan pitäs alkaa kohta varottelee jos meinasit tolleen lähestyy ja törmäilly muhun'', Bradly sitten virnisti toiselle, mutta kuunteli kuitenkin sanaakaan sanomatta tytön selityksen loppuun, minkä aikana palautti kasvoilleen vakavan ilmeen vastatakseen.

''Mä ymmärrän kyllä, oon kokenu saman. Jos mä jotain tollasta heitän jatkossa, se on sit läppää, okei? Älä ota mua niin vakavasti, mä en oo kiinnostunu sillä tavalla susta enkä ees haaveile sellasesta suhteesta meijän välillä. Jos totta puhutaan, mä en uskonu et meistä vois tulla ees kavereita. Sitä mä kyl voisin vielä harkita, vaikutat ihan mukavalle nyt ku suhun on jo vähän tutustunu. Mut oon paljon mielummin sinkku itekki, joten ei mitään pelkoo, et susta tulis joku päivä rouva Hopkins'', Bradly sitten selitti naurahtaen.

Amy sitten nyökkäsi ehkä hieman pettyneenä ja väänsi kasvoilleen hymyn. "hienoa, vaikka Rouva Hopkins kuulostaakin hieman kiinnostavalta.." Amy sanoi naurahtaen ja jatkoi matkaansa. "eikä muuten haittaa.. Enköhän minä pärjää täällä sen aikaa että käymme kaupassa.. " Tyttö jatkoi ja näpräsi jälleen hiuksiaan. Tyttö kietoi käsiään hieman paremmin ympärilleen. "On tärkeää olla edes joku johon luottaa uudessa paikassa... luulisin.." Amy sanoi hiljaa ja siirsi osan hiuksistaan korvansa taakse.

"ehkä voisin varoittaa sinua, tai sitten vain törmäillä sinuun.." Amy sanoi hieman virnistäen ja päättäen kerrankin olla hieman rennompi.

Amyn toteamus sai Bradlyn taas naurahtamaan. ''No just, niin varmasti joo. Hopkins on ehkä maailman typerin sukunimi, mikä ihmisellä voi olla'', tuo sitten jatkoi päätään pudistellen. Oikeasti, HOPkins, tuli mieleen joku pomppiva tipu. Jos hän siis joku päivä menisi naimisiin, hän haluaisi ottaa puolisonsa sukunimen. Kyllä, hän vihasi sukunimeään, harmi ettei sitä voinut muuttaa. Tai siis varmaan voikin, mutta ei hän kehdannut. Ei se nyt vielä ihan NIIN kamala ollut, että pitäisi nähdä hirveästi vaivaa sen muuttaakseen. ''No joo, varmaankin'', Bradly sitten vastasi toiselle mietteliäästi hymyillen. ''Totta, mä ainaki eksyn helposti'', Bradly sitten jatkoi naurahtaen toiselle. Olihan sen jo aikaisemminkin nähnyt hänen lähdettyä johdattamaan heitä jonnekin metsään. Ei käynyt mielessäkään katsoa KARTASTA, idiootti. Jos jossakin pystysyi jonnekin eksymään, Bradly löytäisi sen kyllä ja eksyisi. Se oli hänen heikkoutensa. ''Varota mielummin, joku päivä vielä saatan kaatuu'', Bradly lisäsi virnistäen.

"heeei, ei se nyt niin kamala sukunimi ole, minulla on joku... Miller, oikeesti?" Amy naurahti ja katsoi Bradlyyn, kävellen sitten tuon vierellä, ettei anna niin etäistä kuvaa itsestään. "voi kuule... sitten minä kaadun sinun päällesi.." Amy naurahti ja virnisti, punastuen sitten omia sanojaan nolona. "tuota.. joo.. anteeksi.." Amy sanoi hieman hiljempaa ja työnsi kätensä housujensa takataskuihin, jotta edes kädet pysyisivät lämpiminä. Tyttö vilkaisi Bradlyyn nopeasti, tuon käsivarsia ja heidän pituuseroaan, Amy olisi juuri sopivan kokoinen toisen kainaloon ja siinä tulisi lämminkin mahdollisesti ja.... heiheihei, ei nyt tuollaisia, juurihan te tapasitte ja sinä vielä läpsit raukkaa.. Ääliö, et voi olla noin tyhmä.. Amy moitti itseään päässään ja tinttasi itseään turhautuneena otsaan.

Kävellessään eteenpäin, huomasi saapuvansa hieman enemmän ihmisten ilmoille ja hihkaisi. "hei katsos olemme täällä ja tuolla on..." Amy sanoi osoittaen kunnes ääni hiipui melkein kuulumattomiin ja tuo vinkaisi hiljaa. "Ei voi olla totta... ei ikinä... ei..." tuo mutisi hiljaa ja alkoi suunnilleen peruuttamaan hitaasti.

Amy oli vihdoin alkanut puhumaan, ja nyt sitten juttu ei loppunut ollenkaan. Eihän se tietysti haitannut, se oli vain suloista ja tytön sanat saivat Bradlyn naurahtelemaan. Toivottavasti heistä oikeasti tulisi kavereita, silloin heidän yhteiselonsa voisi olla hyvinkin hauskaa. ''Miller, en keksi siitä mitään huonoa.. Nyt muuten ollaan sitten virallisesti esiteltykin'', Bradly sitten hymähti tajutessaan itsekin asian. Molemmat tiesivät nyt toisensa nimet sekä sukunimet, eikös ne vaadittu viralliseen tutustumiseen? Vai oliko mahdollisesti jotain muutakin? ''Kuulostaa pahalle'', Bradly sitten totesi muka kauhistuneena, muttei voinut pidättää naurahdustaan toisen punastuessa. ''Hei, ota ihan rauhassa. Ei sun tarttee koko ajan punastella, mä oon ihan normaali ihminen. Eikä se mitään'', Bradly sitten sanoi toiselle hymyillen rohkaisevasti.

''Totta'', tuo sitten aloitti, mutta joutui kääntämään hämillään katseensa Amyyn, jonka ääni hiipui kuulumattomiin. ''Mitä?'' Bradly sitten kysyi ja tähyili Amyn osoittamaan suuntaan löytämättä mitään normaalista poikkeavaa.

Amy pysähtyi ja jäätyi ihan totaalisesti, osoittaen sitten tummatukkaista pitkää poikaa järkyttyneenä. "ei tämä ei voi olla totta..." Tyttö ynisi hiljaa ja kyykistyi maahan kietoen kädet jalkojensa ympärille, kuin paetakseen tilannetta.

"tuo poika, on tehnyt minulle enemmän pahaa kuin murhaaja uhrilleen..." Amy sanoi, ajatellen että voi luottaa Bradlyyn, vaikka he eivät olleet tunteneet kauaa, se tuntui silti tärkeältä. "kerroin sinulle, että olen kokenut paljon paskaa, suurin syy on hän.. Hän... hän..." Amy sanoi hiljaa pidättäen kyyneleitään, painaen päänsä polviinsa ja nieleskellen ettei purskahtaisi itkuun. "Et edes halua tietää.." Amy mutisi hiljaa.

Amyn yllättävä jäätyminen sai Bradlyn hämilleen. Hän ei yhtään tiennyt mitä hänen olisi mahdollisesti pitänyt tehdä. Käydä hakkaamassa tuo poika, halailla Amya lohdutukseksi, luvata suojelevansa tuota kaikelta pahalta? ''Hei, mä oon tässä sun suojana. Se ei pääse satuttaa sua enää'', Bradly sitten sanoi hiljaa ja kyykistyi itsekin laskeakseen toisen kätensä lohduttavasti tytön olkapäälle. ''En välttämättä haluukkaan, mut jos se helpottaa sun oloo, niin kerro vaan. Mä kuuntelen kyllä ja autan parhaani mukaan, kerro vaan mitä pitää tehä'', Bradly sitten jatkoi lohduttamisyritystään. Kieltämättä pieni uteliaisuus heräsi hänen sisällään, mutta Amyn reaktiosta päätellen se ei oikeastikaan tulisi olemaan mitään mukavaa kuultavaa.

Amy tärisi kauttaaltaan ja hätkähti pienesti kosketusta. Amy uskalsi varovasti nojata Bradlyyn ja huokaisi hengitys täristen.

"tuo on.. Maxie, minun viimeisin exäni.. minä... Me.. hän.." Ei oikein meinaa löytää sanoja ja kohottaa itkuiset silmänsä hetkeksi, nähdäkseen tuliko hänen eksänsä kohti. Vielä toistaiseksi tuo seisoskeli paikallaan, ilmeisesti puhelimeen puhuen. "Maxie, hän hakkasi minua.. Väitti rakastavansa, mutta aina kännissä..." Amy sai sanottua ennen kuin ei enää pystynyt pidättelemään vaan purskahti itkuun. Tyttö puristi käsivarsiaan rystyset valkeina, jättäen punoittavia raapimisjälkiä kynsistään käsivarsiinsa.

"hän vain.. En tiedä.." Amy nyyhkytti ja nosti paitansa helmaa hieman, paljastaen lantiossa olevan pienen arven. "Hän teki tämän.. Tasan vuosi sitten.. Tismalleen tasan.. ja nyt.. nyt hän on täällä ja.. miksi, miksi hän edes on täällä?!" Amy oli lievästi sanottuna shokissa, täristen ja itkien tyttö yriti selvittää ajatuksiaan. "Etsiikö se minua? Ei voi olla totta.. pistin suhteen poikki puolivuotta sitten.. Lopullisesti" Amy sanoi ja kohotti silmänsä Bradlyyn. "Anteeksi.. tämä.. ei sinun pitäisi.. Anteeksi.." Amy mutisi ja yritti pyyhkiä edelleen vuolaina valuvia kyyneleitään kädet täristen.

Amyn alkaessa avautumaan, Bradly ei oikein tiennyt mitä tehdä ja miten päin olla. ''Kamalaa'', Bradly sitten henkäisi kuullessaan Amyn exän, Maxien, hakkanneen häntä kännissä. Hän ei ikinä pystyisi siihen, edes silloin kännissä. Maxie kuulosti hirveältä ihmiseltä. ''Ei sun tarttee mitään puhuu'', Bradly sitten sanoi toiselle hiljaa ja tuijotti lamaantuneena toisen pitkää arpea. Millä ihmeellä tuo oli tehty? Ei kai Maxie ihan NIIN hullu olisi, että vetelisi puukolla haavoja tyttöystäväänsä? Siltä arpi kyllä näytti ikävän paljon.. Hän oli joskus typeränä nuorena nimittäin halunnut testata miltä puukon terä omalla ranteella tuntuisi, luojan kiitos kuitenkin lopettanut sen jo ensimmäisen viillon jälkeen sillä kipu oli järkyttävän suuri. Arpihan siitä jäi, melkein identtinen muodoltaan Amyn arven kanssa, mutta omaansa Bradly ei ollut esittelemässä.

Bradly painoi hellästi sormensa toisen arvelle ja silitti sitä muutaman kerran, jonka jälkeen palautti kätensä takaisin tytön olkapäille katseenkin siirtyessä taas toisen kasvoihin. ''Mut aattele tää sun taisteluarpena, et oot selvinny jostain kamalasta. Älä muistele sitä kamalana muistona, vaan selviytymistaisteluna jonka voitit. Mä en tiijä miks Maxie on täällä, haluutko et käyn kysyy vai?'' Bradly sitten kysyi toiselta ja pudisti päätään.

''Ei se mitään'', tuo sitten vastasi toisen pahoitteluun ja pyyhki toisella kädellään kyyneliä tytön poskilta. ''Oot turvassa nyt'', tuo vielä lisäsi hymyillen.

[Sie olit vastannut, olin hieman hämilläni :DD ]

Amy värähti Bradlyn silittäessä arpea ja kohotti itkuiset silmänsä tuohon. Tyttö laski paidanhelman alas ja nousi ylös, vajoten takaisin alas. Jalat eivät kantaneet millään. "ei älä mene, älä... Hän alkaisi vain tivaamaan, kuka olet, miksi kyselet, mistä tunnet minut ja lopuksi missä minä olen.. Minä tunnen Maxien liian hyvin.. Saisit tutustua hänen nyrkkiinsä niinkuin minäkin sain.." Amy sanoi pelästyneenä, ei hän tahtonut että Bradly joutuisi hakatuksi..

Amy kohotti katseensa jälleen Bradlyyn ja painoi päätään tuon kättä vasten, kun tuo pyyhki kyyneleitä tytön poskilta. Amy katsoi Maxien suuntaan katsoakseen tuleeko poika heitä kohti, ja hänen harmikseen, pikemminkin varmaan hänen harmikseen, niin Maxie teki. Hän käveli suoraan sitä kohtaa kohti, jossa hän kyyhötti Bradly rinnallaan, eikä tyttö edes kyennyt liikkumaan peloltaan, ja järkytykseltään.

[häh? mites meinasit tuota Maxie-juttuu jatkaa?]

Amyn noustessa ylös ja alkaessa selittämään hieman pelästyneenoloisena, Bradly nyökkäsi ja ojensi taas kättään ollakseen Amyn tukena. ''Ehkä meijän sit pitäs lähtee pois..?'' Bradly sanoi toiselle aavistuksen kysyvästi. Vaikka hän kestikin aika paljon, ei hän silti välttämättä haluaisi tulla hakatuksi. Ainakaan sellaisen miehen kädestä, joka hakkasi naisia. Se olisi ala-arvoista, koko Maxie oli ala-arvoinen ja sai jo pelkällä olemuksellaan Bradlyn kiehumaan. Jos jotain hän ei sietänyt, niin miehiä jotka hakkasivat naisia. Ei hän sitä kauniimpaa sukupuolta heikkonakaan pitänyt, mutta olihan heidän fyysisissä ominaisuuksissa silti huomattavia eroja. Olisi Bradly silti valmis puolustamaan Amya jos tarve sen vaatisi.

Amy tuijotti edelleen kohti kävelevään eksäänsä ja peruutti edelleen maan tasolla, työntäen itseään jaloilla kauemmas, pohtien pitäisikö suunnata pusikkoon piiloon. Ei hän ei varmana ehtisi ajoissa näillä jaloilla, jotka eivät meinanneet edes kantaa. Siitä ei tulisi yhtään mitään. "En pysy jaloillani, muuten olisi hyvä ideä lähteä hevon helvettiin täältä" Amy tiuskaisi hieman pelokkaana.





Maxie käveli tutkaillen puhelimestaan karttaa kulmat kurtussa. Täällä sen pitäisi olla, ihan tässä lähellä.. Miten mikään voisi olla näin metikössä.. Ei voisi olla vaikeaa löytää yhtä koulua, varsinkaan ohjeiden mukaan. Tietämättömänä nuorimies käveli lähemmäs tyttöä, jota oli joskus väittänyt kiven kovaan rakastavansa, ja voivansa muuttua, siitä kusipäästä paremmaksi ihmiseksi.