Amy/Bradly

Amyn sanoessa Bradlyn olevan oikeassa, taas, tuo naurahti. ''Mähän sanoin sillon aikasemmin et oon aina oikeessa'', tuo jatkoi virnistellen, mutta virnistys katosi kasvoilta melko nopeasti Amyn seuraavan kysymyksen kohdalla huulen puraisua seuraten. ''Ei haittaa, mä vaan.. en nyt haluis puhuu siitä, ehkä joskus myöhemmin..'' Bradly vastasi kierrellen ja oli kiitollinen siitä, että pystyi jatkamaan vichymerkeistä puhumista. ''Ei oikeestaan, hiilihapon määrän on eri. Mä tykkään näistä misson eniten hiilihappoja, ollessani vaihto-oppilaana Saksassa pari vuotta sitten totuin siihen et kaikki vesi on hiilihapollista. Eli, otetaanko me nyt sitten tätä jos sulle on kerta ihan sama?'' Bradly kysyi yrittäen selittää mahdollisimman pitkään joutavia, että tyttö unohtaisi äskeisen kysymyksensä.

Amy nyökkäsi Bradlyn vastaukselle, ettei haluaisi puhua asiasta, ihan ymmärrettävää se on. "okei ei hätää, ei painostusta" Amy sanoi hymyillen hieman. Kuunnellessaan sitten pojan selitystä eri hiilihapokkuuksista Amy näytti hieman hämmentyneeltä. "oho.. Wau.. Enpä tiennytkään tuota, millaista Saksassa oli?" Amy kysyi hymyillen ja nyökkäsi sitten Bradlyn kysymykselle. "juu, käy oikein hyvin" tyttö sanoi nostaen kauniin jo rauhoittunee, vapautuneen, tavalla tai toisella, hymyn huulilleen ja katsoi poikaan vähän ylöspäin kunnes käänsi katseensa tutkaillen hyllyllä olevia pulloja.

Amyn vastaus sai Bradlyn käyttämään pikaisesti hymyn kasvoillaan, luojan kiitos hänen ei tarvitsisi puhua siitä nyt, tässä kaikkien kuullen. Ennemmin tai myöhemmin hänen siitä todennäköisesti pitäisi kertoa, tai ei nyt välttämättä olisi PAKKO, mutta hän halusi. Hänen oli päästävä puhumaan edes jonkun kanssa kyseisestä asiasta, ja Amy sattui tuntumaan parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta siihen, ainakin tämänhetkisen tilanteen mukaan. Ehkä joku päivä Bradlykin pystyisi avautumaan, vaikka parin rohkaisevan ryypyn jälkeen jonakin tylsänä iltana heidän ollessaan ihan kahden kotona.. Mutta nyt ei todellakaan ollut hyvä hetki sille. Amyn näyttäessä hämmentyvän Bradlyn puheista, tuo itsekin kurtisti kulmiaan, sillä ei ymmärtänyt miksi Amy oli hämmentynyt.

''Miten voisitkaan, mehän ollaan vasta tutustuttu. Enkä mä oo maininnu sanaakaan Saksasta, vai tarkoititko sitä ettet tienny vichyissä olevan eroja? Mut Sakssa oli ihanaa, kaikki siellä oli niin ystävällisiä ja.. se vaan oli yksinkertasesti maailman täydellisin paikka, vielä joku päivä muutan sinne'', tuo vastasi naurahtaen. Ei hän oikeasti varmaan minnekään olisi muuttamassa, ainakaan ennen opiskelupaikkaa tai vakituista työtä. Hän kyllä haaveili siitä, että pääsisi joku päivä palaamaan Saksaan, mutta se oli niin epätodennäköistä, ainakin hänen budjetillaan, että haaveeksi se taisi jäädäkin. Tytön sitten sanoessa, että Bradlyn osoittama pullo kävisi oikein hyvin, tuo nyökkäsi tyytyväisenä ja nappasi kyseisen pullon sitten ostoskoriinsa, jatkaen siitä juustohyllylle.

Amy naurahti Bradlyn sanoille ja pudisteli päätään. "Siis en tiennyit niistä vichyissä olevista eroista, olen aina luullut että ne ovat ihan samaa tavaraa..." Amy selitti huvittuneen lempeästi ja seuraa sitten Bradlyä juustohyllylle. "Äälä sitten kysy minulta juustoista, en tiedä nimiä, tiedän vain että osa juustoista on vahvemman makuista.." Amy myönsi ehkä vähän nolonakin. "Mutta eikai se haittaa, kun sinä varmaan tiedät ehkä paremmin" tyttö jatkoi huvittuneena, pitäen ajatuksiaan poissa exästään. "Anteeksi minä höpötön" Amy sanoi vielä ennenkuin tukki suunsa.

Amyn selittäessä, ettei tiennyt vichyissä olevan eroja, Bradly naurahti nyökäten. ''Et varmasti oo ainut, mäkin opin sen vasta sillon Saksassa ollessani. Ennen sitä ostin aina kaikkein halvinta, ku luulin et ne maistus kaikki samalta ja halusin säästää rahaa. Mitä sitä turhia maksamaan enemmän jos maistuu ihan samalle, mut ei ne maistu, yllättävää kyllä'', Bradly sitten selitti kuin mikäkin asiantuntija, naurahtaen sitten itsekin sille sen tajuttuaan. ''Okei, en sitten kysy.. Mut siinä tapauksessa me otetaan joko mozzarella tai cheddar -juustoa, saa luvan kelvata'', tuo jatkoi hymähtäen hyväntahtoisesti, nyökäten sitten tytön seuraaville sanoille.

''Ilmeisesti, eikä se ainakaan mua haittaa. Kumpikaan, se ettet tiiä mistään mitään, eikä se et höpötät, tykkään siitä. En mäkään jaksa olla aina yksin äänessä'', Bradly sitten jatkoi kääntäen hymyilevän katseensa tyttöön, kunnes käänsi sen takaisin menosuuntaansa, joka oli tällä hetkellä kohti muita maitotuotteita.

Amy kuunteli hieman haltioituneena Bradlyn selitystä ja nyökkäili. "no, ainakin nyt tiedän että niissäkin on eroja." Amy naurahti ja seurasi Bradlyä. "Kuule.. Kyllä kumpikin niistä käy, ihan hyvin" tyttö sitten jatkoi Bradlyn antaessa kaksi vaihtoehtoa juustoista. "hmmh.. Ai se ei haittaa? No hyvä huh.. öh.. okei" Amy hihitti söpösti ja puri vähän alahuultaan, hymyillen Bradlylle.

Tyttö asteli vähän ehkä hämilläänkin Bradlyn perässä, hämillään siitä että he tulivat näinkin hyvin keskenään toimeen, joka olisi vain hyvä juttu, kun he kaksin asuisivat luultavasti pari vuotta ainakin. Amy vilkaisi kelloa ja haukotteli vähän. "tämä on kyllä ollut niin jännä päivä.." tyttö sanoi hiljaa, pääasiallisesti kai itselleen todetakseen sen pian olevan kuitenkin ohi, enää olisi ruokailu, suihku ja sitten lämmin peti. Hmmh.

Bradly nyökkäsi myöntävästi Amyn naurahdukselle ja sille, että tytölle oli ihan sama mitä juustoa he ottaisivat. Tytön sitten yhtäkkiä alkaessa hihittämään, Bradly siirsi huomionsa juustoista tyttöön, nauraen sitten pienesti tuon ilmeelle, joka näytti varsin huvittavalti tuohon suloiseen hihitykseen yhdistettynä. ''Ei, ei todellakaan haittaa'', tuo sitten vastasi lämpimästi hymyillen, ottaen kylmähyllystä maitotölkin. ''No vähän, mut kuhan päästään kotiin, voit mun puolesta mennä vaikka suoraan nukkumaan. En valvota sua tarkotuksella'', tuo sitten jatkoi, kävellen jo kohti kassaa.

Kaikki elämiseen tarvittava oli nyt ostettu, jos hän päättäisi tehdä jotain leipää erikoisempaa ruokaa, äkkiäkös tässä pyörähtäisi uudestaan ostoksilla, ei tämä nyt niin kaukana ja vaikeasti löydettävissä ollut nyt kun täällä oli jo kertaalleen käynyt.

Amy asteli Bradlyn perässä kassalle ja katseli vähän ympärilleen yrittäen pistää mieleensä missä mikäkin ruoka-osasto on. Helpompi löytää tarvittavat. Tyttö haukotgeli hieman ja peitti haukotuksensa hihallaan inahtaen sievän hiljaisesti samalla. "veikkaan että käyn kotona suihkussa syön jotain nopeasti ja menen nukkumaan.. Uusi päivä huomenna on joka tapauksessa. Päästään sisustamaan." Amy sanoi pehmeästi ja hymyili pienesti. Tyttö haukotteli uudestaan pienesti ja ravisti päätään hieman."miten voi väsyttää näin paljon?" Amy mumisi ja hieroi kasvojaan hieman piristyäkseen hieman. "hmmmnhm..."

Päästyään kassalle, Bradly tervehti iloisesti hymyilevää kassaneitiä pienellä nyökkäyksellä, alkaen sitten tyhjentämään ostoskärryn sisältöä kassalle. ''Yksitoista euroa, neljäkymmentä senttiä'', tuo sitten vastasi lyhyesti työnnettyään kaikki Bradlyn ja Amyn ostokset hinnanlukijan alta. Bradly nyökkäsi, ojentaen tytölle sitten pankkikorttinsa maksaakseen, samalla ihmetellen kuinka kallista kaikki nykyisin oli. Amyn sitten haukotellessa, Bradly käänsi aavistuksen huvittuneen katseensa toiseen, kiittäen sitten kassaneitiä ennen kuin poistui. ''Väsyttääkö?'' tuo sitten jatkoi leikkimielisesti piikitellen, keskittyen sitten kuuntelemaan mitä Amy sanoisi.

''Joo, tehään näin, voisin tehä ite saman. Itteeki väsyttää aika paljon ku piti aamulla herätä nii aikaseen ja nukuin koko viime yön aika huonosti'', tuo sitten jatkoi, nyökytellen samaistumisen merkiksi tytön puhuessa huomisesta ja sisustamisesta. ''Oi, en malta oottaa sitä et pääsen sisustamaan. Rakastan sisustamista, ja nyt tuomitset mut varmaan homoks'', tuo sitten naurahti Amylle, pudistellen sitten hieman huvittuneena tytön haukotellessa uudestaan.

''En osaa sanoo, nukuitko huonosti, heräsitkö aikasin, valvoitko myöhään? Ja onhan tänään ollu aika tapahtumarikas päivä muutenkin, ehkä sun keho päätti et nyt on aika levätä ja siks sua väsyttää'', tuo sitten selitti mietiskellen kohauttaessaan olkapäitään epätietoisena.

Amy kuunteli mielenkiinnolla Bradlyn selitystä ja hihitti söpösti. "ehkä vähän homoa muttei homoissa ole mitään vikaa?" Tyttö naurahti pehmeästi. Pojan sitten selittäessä että ehkä hänen kehonsa päätti olevansa väsynyt ja uupunut. "ehkä sinä olet oikeassa.. Kyllä minä hyvin nukuin.. Mutta herätys oli tosin aikainen.. Toivottavasti nukut paremmin ensi yönä." Amy sanoi ja hymyili lämpimästi Bradlylle.

Kun Amy ja Bradly sitten saivat kassit pakattua, tyttö suuntasi ulos. "haluatko että kannan jotain ettei sinun tarvitse kantaa kaikkea?" Amy kysyi ja katsoi Bradlyyn kulma hienoisesti koholla. "hmmh.." Tyttö ynisi venytellessään hieman. "ja nyt kotiin!" Tyttö hymyili iloisena ja suki vähän hiuksiaan.

Amyn pehmeä naurahdus sai Bradlynkin naurahtamaan. ''Ei, yks mun parhaista kavereista on homo'', tuo sitten vastasi mietiskellen sitten oliko jälkikommenttinsa mitenkä tärkeä huomio. No, sanottu mitä sanottu, ei hän sitä enää ryhtyisi selittelemään erikseen. ''Siitä se sitten varmaan johtuu, mut mun luvalla saat huomenna nukkuu niin pitkään ku vaan haluut. Ite nukun varmasti yli yhdentoista, sen verran paljon väsyttää. Et ei mitään kiirettä, jos oon heränny ennen sua, sisustan vaikka oman huoneeni sua ootellessa loppuun. En rupee sua erikseen herättelee sisustamaan, ei sillä ihan niin kiire kuitenkaa oo'', tuo selitti hymyillen toiselle, nyökäten sitten sen merkiksi, että toivoi nukkuvansa hyvin itsekin. Sisustamisesta ei tulisi mitään näin väsyneenä.

''Ei tarttee, ellet ihan välttämättä haluu. Kyllä mä jaksan, siitäkin huolimatta et tykkään sisustaa'', tuo vastasi toiselle naurahtaen ulkona tytön kysellessä saisiko hän auttaa ostosten kantamisessa. ''Nyt kotiin'', tuo toisti Amyn sanat pieni virne kasvoillaan, lähtien sitten kävelemään sitä pientä metsäpolkua pitkin kohti heidän asuntoaan.

Amy hymyilu kun Bradly kertoi että hänen ystävänsä oli homo. Tyttö nyökkäsi ja kuunteli selityksen siitä, ettei ollut kiirettä herätä aamulla sisustamaan. "yritän kuitenkin herätä viimeistään puoli yksi.. Muuten en jaksa nousta ollenkaan ylös" Amy huomautti kävellessään Bradlyn vierellä kohti heidän asuntoaan. "erästä asiaa vain pohdin... Mitenköhän meistä tuli kämppikset kun yleensä tytöt ja pojat ovat erikseen.. Ei sillä että minua haittaisi.. Mietityttää vain.." Tyttö mietiskeli huvittuneen oloisena.

Astellessaan kapeahkoa metsäpolkua pitkin, Amy tuli ajatelleeksi sitä, että hän voisi joskus ihan hyvin olla jotain muutakin kuin kaveri Bradlyn kanssa.. Onhan tässä vuosia aikaa. Tyttö ravisti hieman päätään saadakseen ajatuksensa siihen tilanteeseen missä he myt olivat, kävelemässä kaupasta kotiin.

Amyn huomauttaessa, että yrittäisi herätä vähintään puoli yhteen mennessä, Bradly naurahti. ''No ehkä sitten on iha hyväki et yrität siihen mennessä nousta. En mä sentään niin paljon rakasta sisustamista et jaksaisin sen tehä kokonaan yksin, varsinki ku tietäsin et viereisessä huoneessa ois auttava käsipari, jolla ois kaiken hyvän lisäks naisen maaginen kosketus. Se kosketus millä joka kodista saa kodin. Jos päästät mut yksin sisustamaan, en voi luvata lopputuloksen miellyttävyyttä, ainakaan sulle, kannattaa siis tosiaan herätä. Ja jos et muuten pääse ylös sängystä, mä voin kyllä tulla herättää sut ja vaikka paremman puutteessa nostaa sut kokonaan pystyyn, jaksan kyllä'', tuo sitten jatkoi virnistellen, vakavoittaen sitten ilmeensä Amyn seuraavalle toteamukselle.

''No?'' tuo vielä kysyi, ennen Amyn jatkamista asiastaan. ''Mm, totta. Ehkä se oli vaan inhimillinen virhe, kaikki tekee niitä. Mut onneks sattu kuitenki niin hyvä tuuri, et sain kaikista tytöistä just sut'', tuo vielä lisäsi hymyillen, jääden sitten kuitenkin itsekin miettimään asiaa. Oli tosiaan hassua, että tyttö ja poika päätyivät kämppisiksi. Ihan kuin kohtalo olisi halunnut niin, kaikessa epätodennäköisyydessään se nimittäin oli tapahtunut, juuri heille. Ei sillä, että Bradly erityisemmin uskoisi kohtaloon, mutta olihan sitä silti hauska analysoida.

Amy hihitti Bradlyn sanoille naisellisesta kosketuksesta ja puri hieman huultaan. "no etkä tule nostamaan. Nukun puolialasti" tyttö tuhahti punastuen hienoisesti ja käänsi katseensa pois. Amy jatkoi kävelyään ja katseli maata jalkojensa alla. "m-miten niin onneksi juuri minut?" Tyttö kysyi hätkähtäen Bradlyn sanoja ja puri huultaan posket punoittaen. "eikö tyttö kuin tyttö olisi ollut sama asia..?" Tyttö jatkoi ujosti hymyillen ja siirsi hieman hiuksia korvansa taakse. "e-enhän minä mitenkään erikoinen tyttö ole.. Tavallinen nuori nainen joka rakastaa musiikkia ja taidetta.." Amy jatkoi ja päätti sitten tukkia suunsa. Taas kerran hän höpötti liikaa.

Amyn hihitys oli tullut jo yllättävän tutuksi näinkin pienessä ajassa, eikä Bradly siksi jaksanut edes ihmetellä sitä, että sai tytön taas hihittämään. ''Nii nukun mäkin, yleensä tosin ihan alasti. Mitä sitten? Ei paljas pinta mua estä sua nostelemasta. Ehkä jopa päin vastoin innostaa. Vai eikö sua muka innostas nähä puolalaston ja nukkuva mies? Mut jos se on sulle ongelma, voin mä ruveta yöhousuja käyttää. Paitaa en laita, en tykkää siitä ku on liian kuuma'', Bradly sitten selitti virnistellen osittain sen merkiksi, että vitsaili, mutta oli siinä seassa varmaan pientä tahatonta flirttiäkin.

Se nyt sattui kulkemaan Bradlylla hyvin vahvana perimässä. Hänen oma isänsäkin oli ollut aikamoinen naistenmies, jonka äitinsä oli kuitenkin kaikkien yllätykseksi onnistunut kesyttämään itselleen, mistä Bradly oli lopulta saanut alkunsa.

''No siis, vaikutat niin mukavalta. Ja just se, et oot tavallinen. Niinku hyvällä tavalla, ja taiteilijasielu. Hyvin varmasti en tulis yhtä hyvin toimeen vaikka urheilijatytön kanssa, tai sellasen tytön jolle meikki ja vaatteet on elämääkin tärkeemmät. Siks oon onnellinen et sain kämppiksekseni just sut, vaihtoehtoja ois kuitenki ollu varmasti paljon. Haluun sellasen tytön, jonka kaa meillä on ees jotain yhteistä, joka ymmärtää mua. Sä oot sellanen tyttö, kaikki ei siihen pysty'', Bradly sitten vastasi Amylle hymyillen itsekin toisen ujolle hymylle.

Bradlyn selitellessä että saattaisi jopa innostua nostelemaan, Amy saattoi tunnistaa pienen flirtintuon äänessä, eikä saanut sanaakaan suustaan. Tyttö punasteli ja puri huultaan ujona, kunnes sai pienen suloisen vingahduksen aikaan. "e-ei se öh.. Siis.. Kyllähän.. Eikun.. Öm.." Amy änkytti uskaltamatta katsoa Bradlyyn.

Bradly osasi kyllä sanansa valita jos halusi saada ujon tytön punastelemaan. Se ei edes ollut kovinkaan vaikeaa. Amy punasteli punastelemistaan ja pojan vaihtaessa aihetta tyttö helpottui hieman.

"a-ai?" Amy ynähti vähän hämillään ja nosti varovasti katseensa Bradlyyn. "no.. Kiitos.. En minäkään olisi sellaista.. Tiedätkö.. Ööm.. Kiimapersettä halunnut.. Sellainen joka on heti kimpussa kun edes hitto huppari lähtee päältä.. Hhn.. Sellainen on ahdistavaa.. Mutta sinä olet mukava" Amy selitti ja nojasi pieneksi hetkeksi hymyilöen päänsä Bradlyn olkavartta vasten. "hihi!" Tyttö hihitti ja hymyili.

Amyn änkyttäessä, Bradly arvasi tahattoman flirttinsä välittyneen Amylle asti. Oliko se sitten loppujen lopuksi hyvä vai huono asia, sitä Bradly ei tiennyt. Ettei tekisi Amyn oloa entistä tukalammaksi, päätti tuo olla sanomatta yhtään mitään, naurahtaa vain päätään pudistellen ja keskittyä siihen 'turvallisempaan' puheenaiheeseen. Ja mitäpä hän oikeastaan olisi voinutkaan vastata? Vaatia tyttöä vastaamaan halusiko hän Bradlyn nukkuvan mieluummin alasti vai yöhousuissa? Vai kenties vaatia vastaus siihen, innostuiko Amy nukkuvista ja alastomista miehistä? Ei, mitään sellaista hän ei alkaisi keneltäkään utelemaan tosissaan, elleivät nuo ihan itse, omasta vapaasta tahdostaan haluaisi sitä kertoa. Kuten hän nyt oli sattunut tekemään.. Tytön epämääräinen ynähdys sai tuon kuitenkin nyökkäämään totisena, ja palauttamaan kasvoille sen lempeän hymyn, joka oli varmasti Amyllekin jo melko tuttu näky.

''Kiimapersettä?'' Bradly sitten naurahti epäuskoisena, tuollaista nimitystä hän ei tytön kuvailemalle miestyypille ollutkaan vielä kuullut. ''Meillä päin sellasia miehiä sanotaan pilluhaukoiks, ja ei, en oo yks niistä. Naisissa on muutakin ku pelkkä reikä jonne työntää, naisissa on paljonkin muuta. Te ootte ihmeellisiä olentoja, tuoksutte niin hyvälle ja näytätte ihanalle. Pelkästään teidän hymy voi pelastaa muuttaa koko maailman. Eikä hupparin riisminen oo millään tasolla eroottista, ellet sitten satu pitämään pelkkää hupparia päälläs, ilman muita paitoja tai ees rintaliivejä.. ja anteeks et eksyin tälläseen aiheeseen, en haluu sun ahistuvan liikaa. Mut kiitos kuitenkin, toivottavasti ajattelet niin vielä parin kuukaudenkin päästä'', tuo sitten virnisti toiselle, säpsähtäen aavistuksen tytön yllättävää heittäytymistä hänen olkapäätään vasten.

Amy katsoi Bradlyn tutuksi tullutta lempeää hymyä, hymyillen itsekin. Kun tuo sitten puhui, ja rehellisesti kertoi että naisissa oli muutakin, Amy ei voinut mitään muuta kuin punastella hieman ja hymyillä. "on ihanaa että tuollaisiakin miehiä löytyy vielä nykypäivinä.." Tyttö sanoi yllättävän pehmeällä äänellä ja pyörähti ympäri päkiällään kävellessään hiekkatietä. "ja älä hätäile, kyllä minulla yleensä hupparinalla on muutakin kuin nahkaa" tyttö hihitti katsoen Bradlyyn. "ja muutenkin, riisun luultavasti vain omassa huoneessani.. Ellei tule muita syitä..." Amy sanoi ja mumisi lauseen lopun punastuen ja puri hieman etusormeaan ujona.

Amyn lausahtaessa sitten pehmeästi mielipiteensä Bradlyn selityksestä, tuo kohautti hieman olkapäitään. ''Harvassa, mutta kuitenkin'', tuo vastasi lyhyesti, vilkaisten samalla ympäri pyörähtävää tyttöä pieni hymy huulillaan, naurahtaen sitten tytön hihittelevälle vastaukselle. ''Hyvä niin, ei tarttee säikähtää yllättävää yksityisnäytöstä'', tuo sitten vitsaili takaisin, vaikkei nyt suoranaisesti voinutkaan sanoa etteikö olisi saattanut vaikka nauttiakin kyseisestä esityksestä, olihan hän kuitenkin mieleltään tyypillinen mies. Paljas pinta ei siis ikinä ollut haitaksi, hänellekään, vaikkei etsinytkään elämässään pelkästään petiseuraa.

Amyn sitten sanoessa riisuvansa luultavasti muutenkin vain omassa huoneessaan, Bradly nyökkäsi ymmärtäväisenä, kunnes Amy jatkoi lausettaan mumisemalla jotain, josta Bradly ei ihan saanut selvää. Jotain muista syistä, mutta mihin liittyen? Kyllä tuolle jotakin tuli mieleensä, mutta se oli niin sopimatonta ettei Amy mitenkään olisi voinut tarkoittaa sitä. ''Anteeksi?'' tuo päätti varmistaa kysymällä tytön punastelusta huolimatta.

Amy katsoi Bradlyyn kuullessaan tuon kysymyksen ja punastui vain enemmän. "e-ei.. mitään... tai siis.. öm.. E-ellei.. tule muita syitä.." tyttö mutisi vähän selvemmin, muttuen vain punaisemmaksi ja asteli kepein askelin eteenpäin. Päivä oli ollut lähes täydellinen, ellei pientä välikohtausta laskettaisi. Tokihan Amy oli järkyttynyt, mutta Bradlyn ansiosta tyttö oli jälleen koossa ja oma ihana suloinen itsensä.

"ä-älä välitä asioista mitä höpöttelen.." Amy yritti korjata lausahdustaan punastellen ja raapi niskaansa ujona. "höpöttelen mitä sattuu aina välillä.." tyttö jatkoi ja antoi hiustensa valua osittain kasvoilleen. Tokihan hän piti Bradlyä hyvännäköisenä nuorena miehenä, eikä lainkaan samanlaisena kuin eksänsä, ei hän uskonut, että itse olisi tarpeeksi upea, sellaiselle ilmestykselle kuin Bradly. Eihän Amy siitä tietenkään mitään ääneen sanonut, ei ei.. Ei Ikinä.

Ilmeisesti Bradly oli kuin olikin kuullut oikein, vaikkei vieläkään tajunnut mitä Ava tarkoitti 'muilla syillä'. Tuskin ainakaan sitä mitä Bradlylle oli, niin häpeällistä kuin se olikin, tullut mieleen joten mitä ihmettä sillä tarkoitettiin? Mitä muita syitä riisumiselle olisi kuin vaatteiden vaihto, suihkuun meneminen tai.. seksi, kyllä, seksi. Tai ainakin jotain siihen valmistavaa esitoimintaa kuten sylitanssi tai vastaavaa. Eikä Bradly keksinyt suoraan sanottuna muuta hyvää syytä Amylle tulla vaihtamaan vaatteitaan hänen huoneeseensa, tai minnekään muuallekaan heidän asunnossaan, kuin se ettei tytöllä olisi jostain kumman syystä mahdollisuutta tehdä sitä omassa huoneessaan. Tai jos Amy nauttisi itsensä esittelystä, tai ei välittäisi kuka hänet alusvaatteisillaan näkee, mitkä kummatkaan eivät sopineet Amyn tämänhetkiseen olemukseen.

Tyttö oli miltei toivottoman ujo edes puhumaan, miten tuo siis muka olisi vapautunut esittelemään vartaloaan muiden edessä? Ei se toki Bradlya haittaisi, mutta ehkä tyttöä itseään. Suihkuunkin mennessä Amy voisi ihan hyvin riisua vasta kylpyhuoneessa, kukaan ei pakottanut häntä tekemään sitä siinä pienessä aulatilassa joka erotti hänen ja Amyn huoneet toisistaan. Hyvin hyvin hämmentävää, mutta ehkä olisi parempi olla kyselemättä. Amy ei selkeästikään halunnut selittää muminaansa sen tarkemmin ottaessaan itselleen vähän välimatkaa Bradlysta.

''Selvä'', Bradly sitten vastasi toiselle lyhyesti, hieman toista kulmaansa epäröiden kohottaessaan tuon sanottua ettei Bradlyn kannattaisi välittää hänen höpötyksistään niskaansa raapien. ''Melkein kaikki tekee sitä joskus, älä oo huolissas, en ota kaikkee ehdottomana totuutena muutenkaan. Ei kuulu mun luonteeseen'', tuo jatkoi hymyillen kannustavasti toiselle tuon vaipuessa selkeästikin ajatuksiinsa. Tietyllä tavalla Bradly olisi halunnut tietää mitä Amy parhaillaan ajatteli, tai mitä oli ajatellut sanoessaan sen 'muut syyt' -jutun, mutta toki kaikilla oli oikeus omiin salaisiinkin ajatuksiinsa.

Ei hänkään välttämättä olisi tahtonut Amyn tietävän mitä hänelle itselleen oli ensimmäisenä siitä tullut mieleen, ja niin pitkään kuin Amy ei osaisi lukea ajatuksia, se myös pysyisi salaisuutena. Niinkuin varmasti Amynkin ajatukset pysyisivät salassa häneltä.

Amy katsoi Bradlyä nolostuneena ja puri huultaan punastellen. "nokun minä höpötän ihan liikaa.." tyttö huomautti omasta mielestään kovinkin viisaasti ja haukotteli perään. "aahhmm... väsyttää.." tyttö ynähti sievällä ja pehmeällä äänellä. Ensimmäinen ääni ei ehkä ollut paras mahdollinen vaihtoehto kaikista äänistä ja sen Amykin tajusi. Tyttö painoi päänsä alas ja mietiskeli taas hetken. "hmm.. Oletko sinä naistenmies, Bradly?" Amy sitten töksäytti katsoen Bradlyä kulma pienesti koholla. "e-ei mitenkään loukkaavasti, vaan sitä että.. en haluaisi että asunnossamme ramppaa naisia..." tyttö jatkoi hieman nolostuneena, miten törkeältä sai kysymyksensä kuulostamaan. Toivottavasti tuo ei nyt loukkaantuisi.

Amy hätkähti pienesti kiljahtaen pusikosta hyppäävää rusakkoa ja painautui Bradlyyn kiinni, takertuen tuota takin rintamuksesta kiinni, tuijottaen sitä rusakkoa, ja sitten ylöspäin Bradlyyn. Tyttö punastui niin totaalisesti, että oli varmasti aivan punainen koko naamastaan ja perääntyi uikahtaen. "a-anteeksi.. oho.. hihi..." tyttö änkytti punaisena ja hihitti hermostuneena. Mitä sitä nyt tuolla tavalla toiseen kiinni mennä hyppimään, haloo tyttöseni!

Amyn katsellessa taas häntä selkeästi nolostuneena, Bradly pudisteli päätään aavistuksen huvittuneena. Kuinka joku pystyikin punastelemaan niin paljon? ''Höpöhöpö, etkä mitään. Nyt, anna olla. Ei sun tarttee kokoajan mulle tekemisiäs selitellä, oo vaan just sellanen ku oot. Jos mua jossain vaiheessa joku alkaa sussa ärsyttää, sanon sen kyllä ihan suoraan, okei? Relaa tyttö'', tuo jatkoi naurahtaen kevyesti tytön taas haukotellessa. ''Jep, mua myös'', vielä lisäsi toisen pehmeälle ynähdykselle, minkä jälkeen heidän välilleen laskeutui taas hetkellisesti hiljaisuus. Amyn yllättävä töksäytys sai Bradlyn kääntämään katseensa siitä pikkupolusta suoraan Amyyn miltei järkyttyneenä, mikä kysymys tuo oli?

Amyn sitten jatkaessa Bradly ei kuitenkaan pystynyt kuin nauramaan. ''Eiks tuo nyt ollu vähän törkee kysymys?'' tuo sitten kysyi virnistäen, pudistellen sitten kuitenkin päätään. ''En tietääkseni ainakaan, en oo nyttenkää seurustellu moneen kuukauteen kenenkään kanssa, tai ollu muutenkaan erityisemmin viihteellä. Et ei sun tarttee pelätä mun kantavan tänne joka päivä uutta naista, eiköhän yks nainen talossa riitä. Ja se siis oot sä, en haluu mitään kissatappeluu. Vaikutanko naistenmieheltä ku piti oikeen erikseen kysyä?'' tuo sitten jatkoi huvittuneena, ottaen askeleen lähemmäs Amya.

''Mut vaan sillä eholla pidän lupaukseni, jos sä lupaat olla kantamatta tänne päivittäin uusia miehiä, saattasin tulla vaikka mustasukkaseks'', tuo virnisti Amylle toista kulmakarvaansa aavistuksen kohottaen. ''Jos ne siis on mua komeempia, muuten mulle on ihan sama ketä tänne tuot'', tuo vielä lisäsi olkapäitään kohauttaen, kuitenkin lämpimästi hymyillen osoittaakseen Amylle ettei ollut kovin tosissaan. Tytön sitten yhtäkkiä hätkähtäessä jotain ja painautuessa Bradlyyn kiinni, tuo itsekin säpsähti, reveten sitten nauramaan tajutessaan mitä tyttö oli niin kovin säikähtänyt.

''Camoon Amy, se on vaan pieni ja söpö pupu. Et kai sä tosissas tuollasta pelkää? Vai olitko vaan niin ajatuksissas?'' tuo sitten kysyi toiselta leikkisästi piikitellen, nostaen sitten toisen pois roikkumasta. ''Äh, ei se mitään. Ehkä mun on vaan totuttava siihen et tykkäät hyppii mun kaulaan syystä tai toisesta'', Bradly vastasi vähätellen ja naurahtaen vielä pienesti. Hupsu tyttö.

"anteekai, se oli tosi tökerö kysymys.. Mä vaan.. Tosi moni mies vain.. On.. Sellainen.. En tarkoita sitä että sinä olisit.. Anteeksi" Amy pyyteli ja pudisti sitten päätään. "kai olen sitten vain oikeasti tavannut niitä kusipäitä.. Eikä minullakaan mitään miestä ole jotka meillä ramppaisivat.. Ei ei.. Olen yhden miehen nainen" tyttö julisti ylpeänä. "ehkä joskus minulle löytyy se oikea.. Toivottavasti.." Tyttö lisäsi vähän haaveilevasti.

"olen aika säikky, jos et ole sitä tässä vielä huomannut.. Että.. Varaudu pieniin kiljahduksiin aina välillä.." Amy selitti huvittuneena ja vähän nolona. "enkä minä sinun kaulaasi hypi.. Hyppisin poikayatäväni kaulaan muttakun sellaista ei ole" tyttö tuhahti punastellen. "olet ihmemies.. Saat minut punastelemaan enemmän kuin laki sallii.." Amy jatkoi sitten ja asteli heidän asuntonsa ovelle. Hän tunnusteli taskujaan ja katsoi Bradlyyn. "mä unohdin avaimet kotiin.." Tuo sanoi ja hymyili huvittuneena. "kai sulla on avaimet?" Amy kysyi ja haroi pitkähköjä hiuksiaan.

Amy ei voinut olla katselematta Bradlyä salaa, tuolla oli niin upeat kasvojenpiirteet, juuri hänen makuunsa, eikun.. Mitä?

Amyn sitten alkaessa selittelemään kysymystään, Bradly vain pudisti päätään pienesti hymyillen. ''Ei nyt kauheen, ehkä vähän. Ei se haittaa, mä ymmärrän kyllä. Tai siis luulen ainaki ymmärtäväni sen jälkeen ku tapasin sen sun eksäs, ei vaikuttanu kauheen mukavalta mieheltä. Ei sun tarttee pyytää anteeks'', Bradly vielä lisäsi loppuun rohkaisevasti hymyillen, nyökäten sitten osoittaakseen olevansa samaa mieltä. ''Joo, ilmeisesti. Hyvä niin, mäkin oon vaan yhen naisen mies. Mut kyl mä uskon et löydät sen oikeen, kaikki löytää sen joskus, nii mä haluun uskoo. En suostu luottaa siihen et kuolisin yksin'', tuo jatkoi naurahtaen pienesti kuin häpeillen herkkää puoltaan. Oli totta, että suurin osa miehistä ei varmasti edes miettinyt tuollaista vaihtoehtoa, mutta Bradlyn mielessä se oli käynyt useammin kuin kerran. Ei se toki kovin yleinen ajatus ollut hänelläkään, mutta toisinaan yksinäisinä iltoina hän kyllä haaveili rakkaudesta itsekin.

''Joo, oon kyllä huomannu, mut ehkä kestän sen'', tuo sitten vastasi toiselle naurahtaen taas kevyesti Amyn selitykselle, kohottaen taas hieman huvittuneena, osittain jopa kyseenalaistaen toista kulmakarvaansa. ''Ai et hypi vai? Mun on pakko sanoo et oon erimieltä, vaikken nyt sun poikaystäväks voi itteeni sanookkaan. Mut niin pitkään ku sulla ei sellasta oo, voin kyllä ihan hyvin olla se sulle väliaikasesti. Tai siis niinku, jos tekee mieli hyppii jonkun kaulaan nii voin olla väliaikasesti se, kenen kaulaan saat hypätä tilanteessa ku tilanteessa'', Bradly sitten tarkensi, ettei Amy ymmärtäisi häntä väärin. Ei sillä ettei hän olisi voinut olla Amylle väliaikainen poikaystäväkin, ehkä, mutta ei hän halunnut tytön silti olettavan niin.

Tytön sitten jatkaessa, Bradly naurahti uudestaan kaivellessaan sitten itsekin takkinsa taskua. ''Niin kai mä sit oon, ja tässähän tää'', tuo lisäsi sovittaessaan avainta lukkoon. ''Onks sulla nälkä? Voisin tehä meille jotain ruokaa ennen nukkumaanmenoo'', Bradly sitten huudahti kävellessään harmahtavat tennarinsa jalassaan viemään ostoksia jääkaappiin tai ihan vain pelkkään kaappiin riippuen siitä kumpaan ne kuuluisi.

Oli nuo tennarit joskus aikoinaan ollut suorastaan hohtavan valkoiset, mutta Bradlyn lempikenkinä ne olivat nähneet maailmaa jo melko paljon, mikä näkyi muuttuneessa värityksessäkin.